Armeija marssii vatsallaan. Itsenäisyyspäivän kunniaksi on paras mahdollinen hetki pohtia, millä sotiemme veteraanit ruokkivat itsensä taistelun tiimellyksessä. Minulle vinkattiin Korpisoturin keittokirjasta vuodelta 1944 eli itsenäisyytemme säilymisen kriittisiltä ajoilta jatkosodan pauhatessa (tai sen jälkeen). Kiitos vinkistä Petrille!
Tarkoitukseni oli kokata ruoka tai pari kirjan ohjeiden perusteella ja päästä edes makunystyröillä mukaan ajan henkeen. Reseptit ovat kuitenkin luonnollisesti suunniteltu täydellisen erähenkisiksi ja kokkausastiat ja metodit melko primitiivisiksi. Alkeelliset olot ovat lisänneet luovuutta, mutta säilyttäneet huumorintajun kuten kalakukon nurinperin-versiosta voi todeta. Käytyäni opuksen läpi, ymmärsin, ettei induktioliedellä hauduteltu ruoka vastaisi sotilaan pakissa nuotiolla kypsennettyä murkinaa. Olisi kotioloissa kenties jopa huonompaa. Muutama rosvopaistitekniikalla kypsennetty annos alkoi ihan kunnolla houkuttaa. Toisin kuin isänmaan sankarit, luovutin. Päätin kuitenkin jakaa muutaman näytteen, johon on hauska tutustua Maamme-laulun soidessa ja Tuntemattoman sotilaan pyöriessä taustalla. Kättä lippaan! Hyvää itsenäisyyspäivää!
HUOM! Lue koko Korpisoturin keittokirja täältä.
KUKKOKALA
iso kala
leipää
voita
Avaan kalan vatsan puolelta alkaen pyrstöstä melkein kurkkuun asti. Irroitan sisälmykset ja poistan ne vatsaan tehdystä aukosta. Huuhdon kalan, en suomusta sitä. Poistan selkärangan katkomalla kylkiruodot. Isonnettuun vatsaonteloon sijoitan mukana ollutta pehmeää leipää, jonka päällä olleen voin tasaan sen molemmile puolille.
Nuotio on hiilloksella. Asetan kalan kyljelleen hiilille. Peitän nuotion kaloineen lepänlehväkerroksella (talvella naavaa ja sen päälle kuusen oksia). Syntyy kova veto ja kuumuus, jossa iso kala paistuu viidessä minuutissa tarvitsematta sitä edes kääntää.
