Sienikausi alkaa N-Y-T, nyt! Herkullinen risotto, jossa pääset eroon viime kauden kuivatuista sienistä ja pääset maistamaan uuden sadon ihanuutta.
Limaisesta kammotuksesta herkuksi
Tuhlasin elämästäni 30 vuotta inhoten sieniä. Pääsyy oli purkkiherkkusienet ja luttanat sienikastikkeet. En ymmärtänyt, miksi limaisia ja mauttomia ällötyksiä pidetään suurena herkkuna. Asiat kokivat dramaattisen käänteen, kun keräsin kourallisen kantarelleja ja paistoin niitä sipulin, valkosipulin ja yrttien kera ja nautin bruschettan päällä. Tajusin ensi haukkaisulla, että olin elänyt valheessa ja tärvännyt vuosikymmeniä ilman tätä herkkua. Yritin paikata menetettyä aikaa ja vedimme melkoiset sieniähkyt. Nyt into on hieman laantunut, mutta suu napsaa aina elokuun kynnyksellä. Olemme "ehtineet" sienimetsään valitettavan harvoin milloin mistäkin syystä. Ehkä tänä vuonna asia korjaantuisi.
Lähiruokaa
Tähän risottoon käytin torilta ostettuja kantarelleja, äidin poimimia ja kuivaamia suppilovahveroita sekä Selänteen sienen kasvattamia ja kuivaamia osterivinokkaita. Kävimme Suomi-turneella tutustumassa kyseiseen sienikasvattamoon, mutta siitä stooria myöhemmin. Voit käyttää risottoon mitä tahansa ruokasieniä. Risottoriisin sijaan käytin emmervehnää, joka on mielestäni huomattavasti maukkaampi ja parempirakenteisempi raaka-aine kuin riisi. Ja kotimainen. Olen törmännyt vain Malmgårdin emmeriin, jota myydään lähi- ja luomuruokakaupoissa. Ihmiset kuulemma aristavat sen ja ohran käyttöä, mutta niitä voi käyttää täsmälleen riisin tapaan. Kypsymisaika on hiukan pitempi. Vahva kokeilusuositus!
