Miksi kasvisten ja hedelmien syönti tökkii? Suomi eurooppalaisessa vertailussa häntäpäässä

Pöydältä piti löytää ämpärin värinen kasvis.

Tapahtumaa ohjasi ruoka-asiantuntija Jenni Kunnaala Etelä-Suomen maa- ja kotitalousnaisista.

– Parsakaali on yleensä sellainen, joka tunnetaan. Jos kukkakaali on tunnistuspussissa, niin yleensä lapset luulevat sen olevan parsakaali.

– Näköaistitehtävässä ylivoimainen ykkönen on paprika. Se valitaan tehtävään jokaisessa päiväkodissa. En tiedä, onko syynä tuttuus vai mikä, Jenni Kunnaala sanoo.

Jenni Kunnaala esitteli lapsille kasviksia monipuolisesti.

Myös hän muistuttaa, että kasviksia kannattaa esitellä lapsille kotonakin.

– Lapset ovat ehkä syöneetkin jotain kasvista, mutta eivät hahmota sitä, jos heille tarjoillaan vain paloja. Se on ihan hyvä välillä näyttääkin, että tämä on kyssäkaali ja se näyttää tältä.

Vastaavanlaisia tapahtumia järjestetään ympäri Suomen ja niillä tavoitetaan 12 000 leikki-ikäistä.

Nirson lapsen vanhemman ei pidä huolestua

Lapsen tulisi syödä noin 250 grammaa kasviksia, hedelmiä ja marjoja päivässä. 

– Eli suurin piirtein puolet aikuisten annoksesta. Sitä voi mitata paljonko lapsen kouraan mahtuu. Viis pientä kourallista päivässä.

– Jotakin marjaa, hedelmää, kasvista joka aterialla. Mielellään jonkun verran siitä tuoreena ja ennen kaikkea tunnistettavana, Arja Lyytikäinen sanoo.

Kasvisaarteen arvoituksessa tarjoiltiin makupaloja.

Lyytikäinen muistuttaa, ettei nirson lapsen vanhemmilla ole syytä huoleen.

 – Nirous on niin tavallista, että siitä ei tarvitse huolestua. Se, mikä on tärkeää on, että ei vedetä nirsoudesta johtopäätöksiä, että minun lapseni ei syö. Hyväksytään se, että minun lapseni tarvitsee toistuvaa harjoittelua ja pidetään sitä yllä eli tarjotaan monipuolisesti erilaisia kasviksia, hedelmiä, marjoja.

Eikä monipuolisuudesta tarvitse stressaantua.

– Yhtenä päivänä porkkanaa ja huomenna onkin kaalia. Pitkällä aikavälillä on sitä vaihtelua ja tutustumista.

Lapsi nyppii kaiken vähänkään vihreältä näyttävän pois ruoka-annoksestaan. Mitä tehdään?

– Annetaan hänen tehdä se. Hän on hyvin tietoinen siitä, mitä haluaa syödä. Emme tiedä, vaikka vihreät menevät loppuaterialla. Se voi olla yksi askel, että ensin nyppii, mutta jonkin ajan päästä niitä jopa syö, Arja Lyytikäinen hymyilee.