Suomen ohi kasvisten, hedelmien ja marjojen kulutuksessa menevät esimerkiksi kärkisijoja pitävät Puola, Italia ja Saksa. Suomen taakse jäävät puolestaan Tsekki, Ruotsi ja Islanti.
Pienistä lapsista tutkimustietoa on rajallisesti, mutta suomalaislapset näyttävät syövän selvästi vähemmän hedelmiä ja jonkin verran vähemmän kasviksia verrattuna eurooppalaiseen keskiarvoon.
-Varmaan jonkin verran kyse ihan traditiosta eli siitä, mitä lasten ruokavalioon tarjotaan, pohtii Valtion ravitsemusneuvottelukunnan pääsihteeri Arja Lyytikäinen.
– Mehän lähdetään liikkeelle kasvis-marja-hedelmäsoseista, joissa tuote ei ole tunnistettava. Yksi haaste on, että lapset saisivat tutustua kasviksiin, hedelmiin, marjoihin ihan sellaisenaan: raaka-aineena, raakana, yksittäisenä. Silloin ne oppii tunnistamaan, maistelemaan ja hyväksymään.
Tutuimpia vihanneksia suomalaislapsille ovat useimmiten porkkana, kurkku ja tomaatti.
– Jos mennään kaalikasviksiin, tiettyihin juureksiin tai ihan kotimaisiin marjoihin, niin ei välttämättä osata nimetä. Ei ole kenties koskaan uskallettu panna suuhun, Lyytikäinen sanoo.
Lapset tutustuvat kasviksiin kaikin aistein
Kasviaarteen arvoitus leikki-ikäisille-hanke on yksi tapa tutustuttaa lapset kasviksiin, hedelmiin ja marjoihin. Tarkoituksena on rohkaista päiväkotien henkilöstöä hyödyntämään aistilähtöistä ruokakasvatusta.
Kävimme helsinkiläisessä Onnimannin päiväkodissa, jossa kasviksia ja hedelmiä maisteltiin, haisteltiin, tunnusteltiin ja katseltiin suurennuslasien läpi. Iso pöytä oli täynnä erilaisia kasviksia.
Tapahtumaa ohjasi ruoka-asiantuntija Jenni Kunnaala Etelä-Suomen maa- ja kotitalousnaisista.
– Parsakaali on yleensä sellainen, joka tunnetaan. Jos kukkakaali on tunnistuspussissa, niin yleensä lapset luulevat sen olevan parsakaali.
– Näköaistitehtävässä ylivoimainen ykkönen on paprika. Se valitaan tehtävään jokaisessa päiväkodissa. En tiedä, onko syynä tuttuus vai mikä, Jenni Kunnaala sanoo.
Myös hän muistuttaa, että kasviksia kannattaa esitellä lapsille kotonakin.
– Lapset ovat ehkä syöneetkin jotain kasvista, mutta eivät hahmota sitä, jos heille tarjoillaan vain paloja. Se on ihan hyvä välillä näyttääkin, että tämä on kyssäkaali ja se näyttää tältä.
Vastaavanlaisia tapahtumia järjestetään ympäri Suomen ja niillä tavoitetaan 12 000 leikki-ikäistä.
Nirson lapsen vanhemman ei pidä huolestua
Lapsen tulisi syödä noin 250 grammaa kasviksia, hedelmiä ja marjoja päivässä.
– Eli suurin piirtein puolet aikuisten annoksesta. Sitä voi mitata paljonko lapsen kouraan mahtuu. Viis pientä kourallista päivässä.
– Jotakin marjaa, hedelmää, kasvista joka aterialla. Mielellään jonkun verran siitä tuoreena ja ennen kaikkea tunnistettavana, Arja Lyytikäinen sanoo.
Lyytikäinen muistuttaa, ettei nirson lapsen vanhemmilla ole syytä huoleen.
– Nirous on niin tavallista, että siitä ei tarvitse huolestua. Se, mikä on tärkeää on, että ei vedetä nirsoudesta johtopäätöksiä, että minun lapseni ei syö. Hyväksytään se, että minun lapseni tarvitsee toistuvaa harjoittelua ja pidetään sitä yllä eli tarjotaan monipuolisesti erilaisia kasviksia, hedelmiä, marjoja.
Eikä monipuolisuudesta tarvitse stressaantua.
– Yhtenä päivänä porkkanaa ja huomenna onkin kaalia. Pitkällä aikavälillä on sitä vaihtelua ja tutustumista.
Lapsi nyppii kaiken vähänkään vihreältä näyttävän pois ruoka-annoksestaan. Mitä tehdään?
– Annetaan hänen tehdä se. Hän on hyvin tietoinen siitä, mitä haluaa syödä. Emme tiedä, vaikka vihreät menevät loppuaterialla. Se voi olla yksi askel, että ensin nyppii, mutta jonkin ajan päästä niitä jopa syö, Arja Lyytikäinen hymyilee.