Luksusjuomassa on eroja – tunnista samppanjatyypit

Ranskassa Champagnen viinialueella tuotettava samppanja tunnetaan ympäri maailmaa. Alun perin kuplattomasta punaviinistä on muodostunut tuote, jota pidetään yhtenä maailman parhaista juomista. Ei olekaan ihme, että samppanjapullon hinta saattaa olla jopa satoja euroja.

Samppanjassa, kuten muissakin viineissä, on paljon eroja. Opi erottamaan samppanjat asiantuntija Jukka ”Samppanja” Sinivirran luokittelun avulla.

Vakiosamppanja

Vakiosamppanja on lähes jokaisen samppanjatalon tärkein tuote, jonka osuus koko tuotannosta on usein yli 80 prosenttia. Sana vakio ei tarkoita tässä yhteydessä mitään perusjuomaa, vaan sitä, että samppanjan valmistajan tulee tuottaa vuodesta toiseen saman makuisena pysyvää samppanjaa laadusta tinkimättä.

Tämä samppanjatyyppi on aina kuivaa. Vakiosamppanjalla ei kuitenkaan ole vakioreseptiä, vaan rypälelajikkeiden sekoitukset vaihtuvat valmistajasta riippuen.

Vuosikertasamppanja

Vuosikertasamppanjaa valmistetaan vain erityisen hyvinä satovuosina ja ainoastaan etiketissä mainitun satokauden rypäleistä. Vuosikertasamppanjan tuoksu on vakiosamppanjaan verrattuna runsaampi ja syvempi. Itse maku on voimakkaampi ja täydempi.

Luksussamppanja

Luksussamppanjan voidaan sanoa olevan viinintekijän taidenäyte siitä, miten hyvää samppanjaa hän pystyy tuottamaan. Näitä viinejä valmistetaan vain erinomaisten vuosikertojen viineistä. Tämän samppanjan valmistamiseen käytetään kalleimpia rypäleitä ja niissä on yleensä vuosikertamerkintä.

Luksussamppanjan pullokypsytys voi kestää jopa vuosikymmenen. Luksussamppanjan hinta on usein jopa kolminkertainen verrattuna saman talon vakiosamppanjaan. Luksussamppanjaa pidetään lajinsa huippuna.

Myöhään korkitettu samppanja

Samppanjaa voidaan kypsyttää hiivasakan kanssa hyvin pitkiä aikoja, pitkälti yli vuosikymmenen verran. Tämä antaa samppanjalle voimakkaan tuoksun ja persoonallisen maun. Merkintänä tällaisessa samppanjassa käytetään R.D. tai D.T.

Täysin sokeriton samppanja

Hyvin kuivien samppanjoiden ystävät pitävät usein myös samppanjasta, johon ei ole korkinvaihdon yhteydessä lisätty sokeria lainkaan. Käytettyjen rypäleiden laatu nousee tämän samppanjan kohdalla erittäin tärkeäksi, sillä sokerilla voidaan peittää viinissä olevia pieniä makuongelmia.

Merkintänä sokerittomasta samppanjasta käytetään Ultra Brut, Brut Sauvage, Extra Brut, Brut Zéro, Sans Sucre tai Sans Liqueur.

Rosé-samppanja

Rosé-samppanja valmistetaan lisäämällä viimeisessä sekoitusvaiheessa valkoiseen samppanjaan 4–20 prosenttia punaviiniä. Punaviininä käytetään aina Champagnen alueen viiniä. Ranskassa sekoitettua rosé-samppanjaa on lupa valmistaa ainoastaan samppanja-alueella.

Rubiininpunainen samppanja

Hyvin tumman punaiset rosé-samppanjat, jotka tunnistaa sanasta Rubis tai Intense, poikkeavat muista rosé-samppanjoista. Rubis-tyylisissä samppanjoissa on voimakas punaviinimäinen tuoksu ja maku tanniinisempi.

Blanc de Blancs

Tarkoittaa suomeksi valkoisten valkoista samppanjaa, joka ei poikkea ulkonäöllisesti juurikaan perinteisestä samppanjasta. Se valmistetaan kuitenkin aina valkoisista Chardonnay-rypäleistä puristetusta mehusta. Blanc de Blancs on tyypillisesti kevyempi maultaan.

Blanc de Noirs

Eli mustien valkoinen tarkoittaa valkoista samppanjaa, joka on valmistettu ainoastaan tummista rypäleistä puristetusta mehusta. Rypäleet ovat usein Pinot Noiria tai Pinot Meunieria.

Tämä samppanja on harvinaisempi kuin Blanc de Blancs, eikä tyyppiä edes aina mainita etiketissä. Blanc de Noirsin tuoksu on vahvempi kuin Blanc de Blancissa.

Makea samppanja

Lähes jokaisen samppanjapullon etiketissä oleva teksti Brut, kertoo samppanjan olevan kuivaa. Makeaa tarkoittavista merkinnöistä sec, demi-sec tai doux onkin tullut melko harvinainen näky pullojen kyljessä.

Samppanjasta saadaan makeaa lisäämällä korkin vaihdossa viiniin annos ruokosokeria. Makeat samppanjat ovat hyvä vaihtoehto samppanjan kuivaan makuun tottumattomalle, mutta monet samppanjan ystävät vierastavat makeita samppanjoita.

Iäkäs samppanja

Oikein varastoituna samppanja säilyy hyvin. Iän myötä sen luonne kuitenkin muuttuu niin paljon, että on perusteltua puhua iäkkäistä samppanjoista omana tyyppinään. Samppanjan väri ja tuoksu muuttuvat ajan kuluessa. Maun voidaan sanoa pyöristyvän ja muuttuvan monikerroksiseksi.

Viimeistään noin kahdenkymmenen vuoden paikkeilla samppanja alkaa olla iäkäs.

Lähde: Jukka Sinivirta, Samppanja – Kuplien kuningatar, readme.fi-kustannus