Ensimmäinen kesä kamado-grillin kanssa takana. What a ride!
Aloitin grillaamiseen perehtymisen kunnolla siirtolapuutarhamökin myötä kuusi vuotta sitten. Se avasi ruoanlaittoon luonnollisesti aivan uuden ymmärryksen. Grillinä oli laadukas kaasu-Weber. Läpi vuosien kuuntelin mussutusta hiiligrillauksen paremmuudesta. Tai oikeammin, kaasugrillausta ei edes pidetty oikeana grillauksena. Tiesin toki, että hiilistä kumpuava liekki tuo ruokaan sävyn, jota ei kaasulla pysty saamaan. En sen sijaan hyväksynyt näkemystä, että kaasugrillaus olisi lähestulkoon samaa kuin paistaisi parilapannulla.
KAMADO. Oli aika siirtyä nextille levelille ja katsoa, miten hiiligrillaus muuttaisi näkemyksiäni. Välineenä pitkään haaveilemani kamado-mallinen The Bastard, kokona medium. Kamado on saanut alkunsa Japanissa ja kehitetty sittemmin nykymuotoonsa, munanmuotoiseksi keraamikseksi hiiligrilliksi. Paksu, lämpöä varaava kuori pitää lämmön loistavasti sisällä ja pienenkin hiilien hehkun elossa pitkään. Sen myötä grilli on monipuolinen ruoanlaittoväline ja kuluttaa hiiliä tavallista pallogrilliä huomattavasti vähemmän. Homman juju ja haaste on grillin suuaukoilla toimiva lämmön säätely.
Jännitin alkuun, miten pääsen luukkujen avaamisen ja raottamisen kanssa sinuiksi, mutta homma hoitui kunnialla ensigrillauksesta lähtien. Toki kesän mittaan lämmönsäätelyssä kehittyi ja alkoi löytää hienouksia luukkujen raottamisen ja hiilien määrän suhteessa.
400 ASTETTA. Ensimmäinen haaste oli saada grilliin 400 asteen kuumuus. Siihen ei kaasulla päästä. Ei onnistunut ihan ekalla kerralla. Yllätyin huomatessani mielen kihelmöivän sisälämpömittaria tarkkaillessa. Mutta kun viisari lopulta lähestyy asteikon loppupäätä, ei hymyä pysty kätkemään.
