Kierrämme parhaillaan Provencea ja Cote d’Azuria. Taakse on jo jäänyt Nizza, Grasse, Cannes ja Toulon. Eteläinen Ranska näyttäytyy juuri sellaisena, mitä olin kuvitellut. Kaikki kliseet Provencesta tuntuvat pitävän paikkansa. Taitelijoiden rakastama valo ihastutti ensimmäisenä. Se on aivan erilainen kuin härmän perukoilla. Kevyt, hehkuva ja paahteinen. Taivas on vaalean sininen toisin kuin kotipuolen syvän sininen. Paikat ovat ovat romanttisen rähjääntyneitä, mutta siistejä.
Suurimmat yllätykset koin ruokapuolella. Italian läheisyys näkyy todella vahvasti ravintoiloiden tarjonnassa. Pizzaa ja pastaa saa useimmista ravintoloista. Italialaisia ravintoloita on valtavasti. Klassista ranskalaista ruokaa saa etsiä ihan tosissaan, klassikkoannoksista puhumattakaan. Viinit ovat sentään omien rajojen sisäpuolelta. Tilitän näistä myöhemmin lisää ja annan reissun tähän mennessä havaittujen arkisen kauniiden yksityiskohtien puhua. Ei järjestystä, vain fiilistä. Jatkoa kuville seuraa heti huomenna. 
