En päästä teitä vielä Provencen-reissun jälkimainingeista. Kuvia olisi vielä hirveästi kokoamatta ja hyödyllisiäkin muistoja jakamatta. Eräs Provencen tunnetuimpia perinneruokia on Daube Provencal, punaviinissä marinoitu ja kypsennetty lihapata. Olin tehnyt sitä aiemminkin, mutta kuten yleensä, paikan päällä nautittuna ja asiaan hivenen perehtyneenä ruokalajille tuli syvyyttä hirmuisesti lisää. Kuvittelin, että tällaista tuhtia ruokaa syötäisiin talviaikaan, mutta se löytyi kesähelteilläkin monien ravintoloiden listoilta, muidenkin kuin turistipaikkoja. Erinomaisen version tästä klassikosta nautin nizzalaisessa La Merenda -ravintolassa, jota pitää tähtipaikkojen paineista paennut Dominique Le Stanc. Ehdoton suositus, jos vierailet Nizzassa! Kerron lisää myöhemmissä bloggauksissa.
HÄPEÄ, RANSKA! Daube Provencalin erikoisuus piilee sen autenttisessa kypsennysastiassa, daubièressa (kts. kuva). Tavallisella padalla ei kuulemma saa samaa tulosta aikaiseksi, mutta kelpasi silti minulle. Törmäsin Arlesissa hiukan samantapaiseen paikalliseen lihapataan, jonka kammottava tausta valkeni samalla. Etelä-Ranskassa pidetään yhä härkätaisteluita. Arlesissa kahdesti viikossa. Kuvittelin Espanjan ja joidenkin eteläamerikkalaisten valtioiden olevan sen suhteen ainoita häpeäpilkkuja. Kävimme Arlesin areenalla pyörähtämässä ja kauhistelemassa käytävän hiekkaan kaivettuja veriojia, joihin härkien veret valutetaan (en viitsi laittaa kuvaa reseptin yhteyteen). Arlesin lihapata tehtiin perinteisesti juurikin areenalla julmasti tapetuista häristä. Häpeä, Ranska!
PROVENCE HAARUKASSA. En kai vienyt ruokahalua? Meillä voimme onneksi nauttia eettisemmin tuotetusta lihasta ja pitää mielessä Provencen romanttisia mielikuvia, jotka tutkitusti pitävät paikkansa. Daube Provencalin lihana käytetään edullisia ruhonosia kuten lapaa, etuselkää ja kylkeä. Itsellä oli paistia pakkasessa, joten käytin sitä. Nyrkinkokoiset, suurista lihasäikeistä koostuvat lapa ja etuselkä ovat ilman muuta parempia. Ne vaativat myös pitemmän haudutusajan. Alunperin pataan ei tullut oliiveja, mutta mielestäni ne tuovat makuun ja fiilekseen aimo annoksen lisää Provencen lämpöä ja fiilistä. Voit laittaa sekaan myös appelsiininkuorta pieneksi vivahteeksi. Joka tapauksessa herkullinen ruokalaji, joka maistuu niin pakkasilla kuin yllättävän hyvin helteilläkin. Lisukkeeksi pastaa, kun kerran Italian liepeillä ollaan. Tai riisiä. Tai perunaa. Tai uunijuureksia. Kaikki toimii. Yleensä pata tehdään uunissa, mutta en halunnut helteillä kuumentaa mökkiä ja annoin hautua ulkona irtoliedellä ja hyvää tuli näinkin.
