Olen kirjoittanut blogiini yhteensä 150 ravintola-arviota ja taannoisella toimittajakaudellani printtiin parikymmentä päälle. Ravintola-arvioiden kautta innostuin ruokaan aivan uudella tavalla. Kun jouduin heittämään ajatuksen kunnolla mukaan, sain ruoasta paljon enemmän irti. Jotkut ovat kritisoineet, pitääkö aina mennä syömään testaamismielessä. Enemmän tai vähemmän menen aina. Saan sen kautta maksimaalisen kokemuksen irti, vaikka pääpaino olisikin seurassa ja tunnelmassa eikä ruoassa. Kun antaa muutaman sekunnin omaa aikaa haarukalliselle, antaa samalla arvoa ruoan tekijälle ja sen taustavoimille. Usein se tarjoaa lisäpontta myös keskustelulle. Ruoasta on mahtavaa keskustella, kehua ja väitellä. 
RAVINTOLA OPETTAA. Ravintolaruoan kautta olen oppinut valtavasti myös kokkaamisesta. Hyvien makujen kautta intouduin opettelemaan entistä haastavampien ruokien tekoa ja kehittymisen myötä olen oppinut ymmärtämään entistä paremmin raflassa eteen tuotujen ruokien hienouksia ja heikkouksia.
Nykyään olen päässyt onnelliseen asemaan, jossa mut kutsutaan testaamaan ravintoloiden antia. Moneen helsinkiläiseen paikkaan en ehdi, mutta onneksi Tampereellakin on Tampere Food Clubin kautta alkanut syntyä säpinää sen suhteen. Toki valtaosa arvioista syntyy yhä oman menemisen ja lompakon kautta.
USKOTTAVUUS. Arvostelun tärkein ominaisuus on uskottavuus. Oli ateria tarjottu tai omasta pussista maksettu, blogiin tuleva arvio on rehellinen. Se on ainoa tapa ylläpitää mielenkiintoa arvioitani kohtaan. Lukijamäärien perusteella mun kannattaisi kirjoittaa vain positiivisia arvosteluja, koska niitä jaetaan ravintolan ja fanien kautta paljon, negatiivisia ei tietty niinkään. Pitkällä tähtäimellä se kuitenkin kostautuisi.
