(Valentine's Day)
Yhdysvallat 2010. Ohjaus: Garry Marshall. Käsikirjoitus: Katherine Fugate. Kuvaus: Charles Minsky. Leikkaus: Bruce Green. Musiikki: John Debney. Pääosissa: Ashton Kutcher, Jennifer Garner, Anne Hathaway, Topher Grace, Patrick Dempsey, Hector Elizondo, Shirley Maclaine, Julia Roberts, Bradley Cooper, Queen Latifah, Jessica Biel, Jessica Alba, Jamie Foxx, Emma Roberts. Kesto: 125 min
Kuinka ollakaan, juuri parahiksi ystävänpäivän kynnyksellä saapuu elokuvateattereihimme ultrakepeä jenkkikomedia nimeltä Ystävänpäivä (Valentine's Day, 2010). Leffasalin hämärään eksyvälle ei voi todeta muuta kuin että "sitä saa mitä tilaa" eli romanttista parisuhdehötöä valmiiksi pureskellussa muodossa.
Ystävänpäivä rakentuu useille risteäville juonilinjoille. On siirappinen kukkakauppias (Kutcher) ja tiukka uranainen (Alba), pirtsakka alakoulun ope (Garner) ja sukkela sydänkirurgi (Dempsey).
Toisaalla tapailevat aikuisviihteen ammattilainen (Hathaway) ja mukava maalaispoika (Grace), rakkauteen pettynyt karkkiaddikti (Biel) ja kyyninen tv-reportteri (Foxx). Ja jotta keitos maistuisi myös ensisijaisen kohderyhmän vanhemmille, on tarinaan ympätty myös ihkut isovanhemmat (Elizondo ja Maclaine).
Tunteiden, tilanteiden ja tosiasioiden kanssa taistelevia pariskuntia on peräti kymmenen. Moinen määrä varmistaa, ettei kenenkään kohdalla päästä pintaa syvemmälle.
Mielenkiintoiset alkuasetelmat lässähtävät juonilinjojen keskinäiseen epäsuhtaisuuteen. Esimerkiksi Julia Robertsin naiskapteenista kiinnostuneet saavat turhaan odotella tähden sanovan tai tekevän jotain merkittävää. Hänen valkokangasaikansa kun jää kokonaisuudessa pelkkään muutamaan minuuttiin.
Jyvät erottuvat akanoista toki tälläkin kertaa. Anne Hathaway vetää helposti pisimmän korren aina valmiina puhelintyttönä. Ashton Kutcher pulppuaa positiivista energiaa, mikä riittänee monen fanin motiiviksi tutustua näin keskinkertaiseen tekeleeseen.
Osin päällekkäisille tarinoille rakentuva elokuva voi parhaimmillaan olla hieno kokemus. Jotain oikeasti koskettavaa, joka on enemmän kuin pelkkä osiensa summa. Muistellaanpa vaikka maagista Magnoliaa (1999) tai intensiivistä Crashia (2004).
Tai vaikka Richard Curtisin vuoden 2004 hittileffaa Rakkautta vain (Love Actually), jossa etsittiin sitä itseään yhtä aikaa sekä riipaisevasti, hauskasti että suoranaisen hullunkurisesti. Vaikka elokuvan tuottajat takuulla uskoivat elokuvansa kaupalliseen potentiaaliin, Rakkautta vain ei haiskahtanut Ystävänpäivän kaltaiselta laskelmoidulta "treffitilaustyöltä".
Ystävänpäivä kumisee tyhjyyttään niin ideoidensa kuin toteutuksensa puolesta. Jos veteraaniohjaaja Garry Marshallilla (Pretty Woman, 1990) onkin ollut hauskaa Hollywoodin nuorten starojen kanssa, se ei välity katsomoon. Kliseet jylläävät, eikä mikään jaksa yllättää vaikka tarkoitus selvästi olisi.
Romanttinen komedia on vaikea laji, kysykää vaikka Ryanin Megiltä tai Hanksin Tompalta. Innoittuneen käsikirjoituksen lisäksi on löydyttävä henkilöiden välistä kemiaa, romanttisen tajunnan räjäyttäviä kohtaamisia.
Heikkoa käsistä ei voi piilottaa roolihahmoruuhkaan, eikä sydämiä noin vain raaputeta näkyviin pinnallisiksi jäävistä karaktääreistä. Ystävänpäivä on helppoa ja turvallista katsottavaa vaikka ensitreffeillä, mutta yhtä helposti se lipsahtaa unholaan.
Teksti: Outi Heiskanen