Marjatta Myllys menetti esikoistyttärensä tämän ollessa vain hieman yli vuoden ikäinen. Susanna-vauvan kuolemasta on nyt kulunut 35 vuotta, ja lohduksi muille saman kokeneille äideille Marjatta haluaa sanoa: "Aika parantaa".
– Olin 24-vuotias, kun pikku-Susanna lokakuussa 1973 syntyi. Hän oli koko lähisuvun silmäterä, pirteä ja iloinen lapsi, ja hän eli kuin olisi tiennyt olevansa täällä vain lainassa. Hän oppi kävelemään kymmenen kuukauden ikäisenä ja puhui jo perättäisiä sanoja täyttäessään vuoden, Marjatta Myllys muistelee.
20. joulukuuta 1974 Marjatan työpuhelin soi.
– Susanna oli aina töissä ollessamme hoidossa vanhempieni luona. Äitini soitti ja sanoi, että Susanna on kovassa kuumeessa. Lähdin saman tien töistä, ja veimme Susannan lääkäriin, hän kertoo.
Terveyskeskuslääkäri epäili kovan kuumeen syyksi aivokalvontulehdusta ja kirjoitti lähetteen sairaalaan tarkempiin tutkimuksiin. Susannalle tehtiin selkäydinpunktio, mutta kaikki näytti normaalilta, joten perhe lähetettiin kotiin.
