Yksi, kaksi vai ei yhtäkään?

Viime vuosina miehilläkin on alkanut näkyä kahta sormusta. Riihimäkeläisessä kultakaupassa työskentelevän Eevan mukaan morsian patistaa usein miestäkin ottamaan myös vihkisormuksen, mutta aina välillä juuri mies on se, joka haluaa sormeensa kaksi päällekkäistä sormusta.

– Miehet saattavat vitsailla, että jos morsian kerran saa kaksi rinkulaa, niin sitten heidänkin pitää saada, etteivät jää kaikessa vähemmälle. Morsian kun saa muutenkin enemmän huomiota, sanoo Eeva.

Miestenkin sormusmalleissa on nykyisin toisiinsa sopivia yhdistelmiä, mutta toistaiseksi miesten yleisin ratkaisu on kuitenkin kaksi tavallista keskipaksuista sileää kultasormusta. Jos sormuksissa on kiviä, ne ovat yleensä ”upotettuja” timantteja tai muita hyvin vaaleita jalokiviä. Rubiinit, safiirit ja smaragdit ja muut värikkäät kivet ovat harvinaisuus.

Merkityt miehet

– Meistä oli outo ajatus, että miehellä olisi sormessaan todiste kihlauksesta, mutta naimisiinmeno ei sitten olisikaan yhtä tärkeä asia, sanoo hyvinkääläinen ensi kesän morsian Arja.

– Ihan tasa-arvonkin takia päädyimme kahteen sormukseen molemmille: miksi nainen ikään kuin polttomerkittäisiin ”vakavasti varatuksi” ja samaan aikaan miehen lopullisesta sitoutumisesta ei annettaisi minkäänlaista viestiä? Ihan niin kuin miehen olisi tarkoitus jatkaa valloituksiaan vapaasti, nauraa Arja.

– Mieheni on tarkka tyylistään ja käyttää muutenkin koruja, sanoo puolestaan viime jouluna naimisiin mennyt keravalainen Tarja.

– Heti kihlautuessamme hän sanoi, että hänkin haluaa sitten myös vihkisormuksen, naimisiinmeno kun on maailman painavin syy käyttää sormusta. Kyllä sitä sormusta sitten haettiinkin kissojen ja koirien kanssa ennen kuin löytyi juuri sopiva, kultainen päällikönsormus.

Alastomat sormet

Entä loukkaako puolisoa, jos toinen ei tahdo käyttää sormusta lainkaan?

– Miksi loukkaisi? ihmettelee samoin keravalainen Sara, jonka salamaromanssi on juuri johtanut suuriin häihin kotikirkossa.

– Sormukset ja muutkaan korut nyt eivät vain ole mieheni juttu. Tiesin jo tapaamispäivämme iltana, että tahdon viettää loppuikäni tämän miehen rinnalla ja että hän kuuluisi minulle, olipa hänellä kultaisia kahleita tai ei. Minullakaan ei muuten ole kihlasormusta, sillä vihkisormus on sen verran kookas ja näyttävä, etteivät muut sormukset oikein tunnu istuvan sen seuraksi.

– Tuolla se sormus taitaa roikkua vaatekaapin oven naulakossa, sanoo järvenpääläinen puuseppänä ja verhoilijana työskentelevä Siiri.

– Ostimme sen, kun ei kehdattu olla kokonaan ilman, mutta ei sitä hääpäivän jälkeen ole tullut juuri käytettyä. Töissä olen joka tapauksessa turvallisuussyistä mieluiten kokonaan ilman koruja, enkä halua koko ajan riisua ja pukea sormuksia. Yrittäjänä teen pitkää päivää pääkaupunkiseudulla, ja tuntuisi hullulta panna sormus sormeen illan viimeisten tuntien kunniaksi. Työssä käyttämäni aineetkaan eivät välttämättä olisi koruille hyväksi. Turhan kallis kaapinkoristus se kieltämättä oli. Koetan muistaa ottaa ne käyttöön ainakin silloin kun tulee vieraita. Mies ei pane onneksi pahakseen, vaikken aina muistakaan.

Kaunis perinne vai rahantuhlausta?

– Meillä oli hyvin muodolliset häät, sillä sulhanen on upseeri ja hänen sukunsa on vähän sellaista virallista myös, kertoo Hausjärveltä kotoisin oleva Tuuli.

– Kaikki oli viimeisen päälle harkittua ja etiketin mukaista kunniakujineen kaikkineen, joten perinteiden mukaan mentiin sormusasioissakin. Minulla on nyt nimettömässä kaksi sormusta, miehellä se yksi. En ole edes varma, saako mies Puolustusvoimissa pitää kahta sormusta, tai miksei saisi, onhan se tietysti sallittua naissotilaillekin.

Tuulin ystävä Marjo käyttää puolestaan vihkisormusta, mutta hän ei tullut koskaan hankkineeksi erityistä kihlasormusta.

– Se jotenkin vain aina jäi, kunnes oli aika hankkia vihkisormus, emmekä sitten enää viitsineet käyttää rahaa ”ylimääräisiin” sormuksiin, kun meillä oli opiskelijoina muutenkin niin tarkka budjetti, selittää Marjo.

Lasten ja vanhempien kunniaksi

– Minä aion ottaa käyttöön kolmen yhteensopivan sormuksen sarjan, sitten kun olen saanut raskauskilot pois ja mahdun valitsemaani häämekkoon, sanoo puolestaan järvenpääläinen Marjaana, jonka esikoisen laskettu aika on muutamaa kuukautta ennen hääjuhlia.

– Kihla- ja vihkisormusten väliin tulee vihkisormuksen timanttia pienemmällä timantilla koristettu lapsisormus, Marjaana suunnittelee.

Kolmeen sormukseen on päätynyt myös Lopella asuva Taina. Hänen perustelunsa ovat tunteelliset:

– ”Välisormus” on hiljattain kuolleen äitini vihkisormus, joka on kulkenut suvussa perintönä. Se on minun makuuni vähän turhan koristeellinen, mutta näyttää hyvältä yhdistettynä kahteen sileään sormukseen. Tällä tavalla äiti tuntuu olevan aikanaan hengessä mukana hääjuhlassamme.

Teksti: Hanna Myllys
Kuvat: Shutterstock