Pitääkö aviopuolison jakaa yhteinen koti? Tätä mieltä ovat AVAlaiset!
AVA halusi tietää, pitäisikö aviopuolison elää saman katon alla, vai voisiko eri osoitteet kirjailijapariskunta Anna-Leena Härkösen ja Riku Korhosen tavoin toimia yhtä hyvin. Noin 53 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että kun kerran avioliittoon oli päädytty, olisi hyvä myös jakaa arki yhdessä. Kuitenkin yli 41 prosenttia vastasi, ettei enää eletty menneitä aikoja ja jokainen voisi päättää, millainen asumisjärjestely sopii itselle.
Lue AVAlaisten perustelut!
Lapset tarvitsevat kodin, jossa molemmat vanhemmat asuvat
Noin 53 prosenttia kyselyn vastaajista oli sitä mieltä, että avioliittoon asti päätyneen pariskunnan olisi hyvä asua yhdessä. Eri kodit muista syistä kuin esimerkiksi eri paikkakunnilla sijaitsevien töiden takia pitäisi jättää osan mielestä teinien humputuksiksi! Jotkut epäilivät, tekisikö vanhempien eri osoitteet lapsille hallaa.
– Ollaan samaa perhettä. Ei voi tuntea toista ellei elä arkea hänen kanssaan. Taloudellinenkaan etu ei ole ihan vähäinen.
– Jos on yhteiset (pienet) lapset, yhdessä asuminen on perusteltua. Uudessa aikuisessa liitossa parit voivat asua erillään, kun kummallakin on kuitenkin oma koti.
– Ovatko ihmiset tänä päivänä aivan tampioita, jos tuollaista pitää edes kysyä! Olisiko viisasta olla menemättä naimisiin, jos ei halua asua toisen kanssa saman katon alla. Itse en voisi ikinä kuvitella olevani naimisissa naisen kanssa, joka ei asuisi saman katon alla. Vaimoni sekä parisuhteemme kärsisi, jos emme asuisi saman katon alla. Myös jos on lapsia, niin he kärsivät varmasti, jos toinen vanhemmista on poissa. Näkeehän tuon jo avioeroperheiden lapsista. Ymmärrän kuitenkin tilapäisen syyn, kuten koulutus eri kaupungissa tai maassa.
– Mitäs YHTEISelämää se muuten on? Puolison voi kokea etäiseksi myös silloin, kun hän on lähellä ja läsnä, mutta lähentyminen on erityisen vaikeaa, jos on konkreettisesti poissa normaalista, yhteisestä elämänmenosta. Oikeastaan se on melkeinpä yhteiselämästä pakenemista, jos tieten tahtoen asuu muualla. Mikään syy ei pakota olemaan erossa oikeasta perheestään!
– Sen takiahan sitä parisuhdetta etsitään, että on joku, jonka kanssa jakaa myös se arki.
– Kyllä, koska mahdolliset lapset tarvitsevat kodin, jossa molemmat vanhemmat asuvat.
– Itse elin erillään aviomiehestäni yli vuode. Erohan siitä tuli. Uudessa suhteessani olen varovaisempi, mutta uskon, että avioliitossa on sitouduttava 100 %:sti tai siitä ei kenties tule sitä, mitä toivoi.
– Miksi olla naimisissa, jos ei asuminen puolison kanssa kelpaa? En nyt tarkoita töistä tai muista "luonnollisista" syistä tapahtuvaa asumista eri osoitteissa.
Ei menneiden aikojen pakkopullalle
Noin 41 prosenttia vastaajista ilmoitti, ettei heidän mielestään aviopuolisonkaan tarvitsisi jakaa yhteistä taloutta. Se, että pystyttiin asumaan myös eri osoitteissa, koettiin rikkaudeksi.
– Jokainen tavallaan. Eikös se ole rikkaus, että ihmiset voivat elää ja järjestää oman suhteensa niin kuin parhaalta ja omimmalta tuntuu, eikä minkään normien mukaan?
– Miksi pitäisi? Eivät ihmiset ole samanlaisia kaikki. Ei ole olemassa yhtä totuutta! Joka näin väittää, ei tunne elämää!
– Ei tarvitse, jos kumppaniin voi luottaa 100 %:sti. Suhde pysyy pidempään tuoreena, jos ei ainakaan heti muuta saman katon alle.
– Mikä sopii kenellekin. Näen ihan toimivana ratkaisuna omat kodit kummallakin, tilaa ja vapautta. Nykyaikaa, eikä menneiden aikojen pakkopullaa ja kaavoihin kangistumista.
– Itse mieluiten asuisin yhdessä. Jokin käytännön seikka voi esimerkiksi olla syynä siihen, ettei asuta ainakaan koko aikaa saman katon alla. Työ, toisen lapset eri paikkakunnalla, opiskelu tms... Eri maasta olevat puolisot saattavat osan ajasta asua jopa eri maissa.
– Jokainen pari luo suhteelleen omat yksilölliset olosuhteet, jotka tekevät juuri heidät onnelliseksi. Omalla kohdalla haluan ehdottomasti elää puolisoni kanssa saman katon alla. Näin ei silti ole kaikilla ja miksi pitäisi?
– Joskus vain parisuhde ei toimi saman katon alla, mutta kun kummatkin asuvat omissa kotipesissään parisuhde kukoistaa. Riippuu niin paljon ihmisistä ja mieltymyksistä, ei ole lakipykäliin saneltu, että on pakko asua yhdessä kumppanin kanssa.
– Ei tietenkään mikään pakko ole, mutta onhan se nyt paljon mukavampaa ja helpompaa ja kyllä se oman kotipesän rakentaminen on vain se sama biologinen juttu, mikä eläimilläkin... Varsinkin jos on lapsia. Mutta kyllä sitä moni joutuu esim. työn puolesta asumaan eri osoitteissa pitkiäkin aikoja.
– Meillä on asuttu monta vuotta erillään, pääasiassa töiden takia. En usko, että olisimme olleet avioliitossa näinkään pitkään, jos asuisimme saman katon alla. Yhteinen lapsikin on tottunut tällaiseen arkeen. Eihän ketään omisteta, avioliitto on sopimus, ei pakollinen yhteinen asumismuoto.
– EI! Lukekaa esimerkiksi Riku Korhosen vastaus asiaan eräästä naistenlehdestä. Nyt eletään 2000-lukua herran jestas, eikä kaikkien tarvitse asua saman katon alla tappelemassa turhanpäiväisistä asioista, kuten siivoaminen ja puoliskon rahankäyttö! Ihanaa olla yhdessä, mutta ei kuitenkaan tukahduttamassa toisiamme: on tilaa harrastaa, tavata ihmisiä, matkustella ja siistimpi osapuoli saa olla siisti ja sotkuinen sottainen! Ei tarvitse kummankaan nalkuttaa esim. ajankäytöstä, siivoamisesta ja rahankäytöstä. Itse elän parisuhteessa, jossa eletään eri kattojen alla (olemme asuneet siis aiemmin yhdessä) ja nyt on mahdollisuus kunnioittaa enemmän toista henkilönä, ja kummankin omia mielenkiinnon kohteita. Jos kiukuttaa, niin riidan aiheet ovat 100-prosenttisesti asiallisempia kuin yhteisen katon alla. Tässä muodossa olemme panostaneet ehkä jopa enemmän toisiimme kuin ennen. Olemme ihmisiä, jotka haluavat toteuttaa itseään ja valloittaa maailmaa.
– Uskon, että erillään asuminen säilyttää suhteessa kipinän, joka liian läheisessä arkisessa kanssaolemisessa väkisinkin katoaa. Erillään olo on aikaa unelmoida toisesta, odottaa ja suunnitella yhteisiä hetkiä. Saman katon alla se puoliso on kyljessä, halusitpa sitä tai et, ja silloin arki helposti ajaa rakastuneisuuden tunteesta yli. Eri talouksissa asuessa on nähtävä tietty vaiva ja matka rakkaansa nähdäkseen. Se vaiva toimii minusta hyvänä mittarina sille, haluaako todella viettää aikaa puolison kanssa. Jos kumppanin kanssa herää joka aamu samasta asunnosta, hän on tietyllä tavalla välttämätön paha, ja silloin taas oman ajan saamiseksi on nähtävä vaivaa. Puoliso muuttuu helposti kiehtovasta rakastetusta kämppikseksi ja huonekaluksi.
– Ollaan oltu naimisissa mieheni kanssa kohta 5 vuotta, mies asuu 500 km päässä. Viikonloppuisin hän tulee luokseni tai minä menen hänen luokseen, ja hyvin toimii. Ehkä juuri välimatkan vuoksi liittomme on toimiva. Meillä ole yhteisiä lapsia.
– Kaipa se on jokaisesta itsestään kiinni, miten haluaa asumisjärjestelynsä suunnitella. Voisi kuitenkin kuvitella, että jos lapsia on tuloillaan tai jo olemassa, olisi helppoa, että perheen vanhemmat asuisivat yhdessä. Jos lapsia ei kuitenkaan ole vielä, mikä ettei! Käsitin, että Härkönen ja miehensä asuvat "luovista" syistä erillään. Tämä on helppo kuvitella! Sitä paitsi, ehkä erossa asuvien suhde säilyy intensiivisenä pidempään! Itse olen naimisissa ja asun mieheni kanssa yhdessä. Edes yön nukkuminen erillään tuntuu hankalalta, joten tällainen järjestely ei sopisi minulle...
– Meillä on yhteinen koti, mutta emme näe usein, koska mieheni on usein työmatkoilla. Joten olen vastuussa kodin pyörittämisestä ja se tuntuu samalta kuin asuisi yksin. Luulen, että tulisin hulluksi, jos ei olisi ns. omaa aikaa, jolloin saan katsoa telkkarista hölynpölyä ja olla mutanaamio naamalla syöden suklaata. Ikävöiminen tekee myös hyvää ja se on maailman paras hetki, kun mies palaa kotiin.
Lue myös:
AVA
Kuvat: Shutterstock