Nimenmuutoshakemuksia on tehty Suomessa viime vuosina hieman aiempaa enemmän. Taustalla vaikuttaa vuoden 2019 alussa voimaan tullut etu- ja sukunimilaki, arvioi Digi- ja väestötietoviraston ryhmäpäällikkö ja lakimies Laura Mattila.
Uusi laki huomioi entistä nimilakia paremmin esimerkiksi kansainvälisyyteen ja sukupuoli-identiteettiin liittyvät nimenmuutostilanteet.
Esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajava Seta kertoi toissa vuonna olevansa tyytyväinen nimilain muutokseen sen osalta, että etunimen määrittely on nyt väljempää kuin aiemmin.
– Pidemmällä aikavälillä nimenmuutoshakemusten lisääntymiseen on voinut vaikuttaa myös se, että suhtautuminen nimeen vaikuttaa muuttuneen: nimeä ei välttämättä pidetä yhtä pysyvänä asiana kuin aiemmin, Mattila toteaa.
Mattilan mukaan etu- ja sukunimimuutoshakemuksia tehtiin viime vuonna lähes 15 000, joista noin 70 prosenttia koski sukunimiä. Tämä luku ei sisällä avioliiton yhteydessä vaihdettuja nimiä.
Vuonna 2019 suunnilleen viidennes etunimenmuutoksista tehtiin alaikäisille. Alaikäisten nimenmuutokset painottuvat alle vuoden ikäisiin ja 15–17-vuotiaisiin. 15–17-vuotiailla nuorilla on oikeus hakea itse nimenmuutosta.
Kutsumanimestä halutaan usein virallinen
Syytä nimen muuttamiselle ei tarvitse kertoa hakemuksessa, mutta välillä asiakkaat silti kirjaavat sen. Mattila nostaa esille kaksi tyypillistä syytä etunimen muuttamiselle: hakija haluaa etunimen, jolla häntä on vakiintuneesti kutsuttu hänen virallisen etunimensä sijaan, tai hakija haluaa uuden etunimen, koska nykyinen etunimi ei tunnu itselle sopivalta.