USA 2007. Ohjaus: Walt Becker. Käsikirjoitus: Brad Copeland. Kuvaus: Robbie Greenberg. Leikkaus: Christopher Greenburg. Tuotanto: Miker Tollin, Brian Robbins, Todd Lieberman. Pääosissa: Tim Allen, William H. Macy, John Travolta, Martin Lawrence. Kesto: 101 min. Levittäjä: Buena Vista.
Wild Hogsin henkilöhahmot ovat tässä: työhönsä ja elämäänsä tympääntynyt hammaslääkäri Doug (Tim Allen), työtön Woody (John Travolta), jonka supermalli-vaimo on lähtenyt lätkimään, kirjailijanurasta turhaan haaveileva putkimies Bobby (Martin Lawrence) ja naisten kanssa toivottoman estynyt tietokoneinsinööri Dudley (William H. Macy). Mikä avuksi keski-iän kriisiin, vapaudenkaipuuseen ja elämän ankeuteen? Prätkät alle ja tien päälle, niin ilottomat työt, maksamattomat laskut, nalkuttavat vaimot, halveksivat lapset ja muut vaikeudet unohtuvat pikimmiten ja kadotettu nuoruus tuntuu olevan taas käsillä.
Walt Beckerin ohjaus viljelee tauotonta slapstick-komediaa. Macyn henkilöhahmon prätkä karkailee holtittomasti käsistä ja hän törmäilee jatkuvasti johonkin. Tämä ei ole mikään Easy Rider (vaikka Peter Fonda käväiseekin elokuvassa kääntymässä) eikä City Slickers. Elokuvan kantava voima ovat homovitsit, joista muutama on snadisti hauska ja loput nolostuttavan mauttomia. Kakka- ja miehuusvitsien saralla ei mene yhtään paremmin. Tänä poliittisen korrektiuden kulta-aikana näin homofobinen elokuva tuntuu suorastaan rohkealta. Elokuva on matalamielinen sarja huonoja sketsejä ja kelvotonta draamaa. Kaiken lisäksi vitsit arvaa yleensä etukäteen.
Toinen puolisko elokuvasta keskittyy Wild Hogsien ja New Mexicon kiivasluonteisen moottoripyöräjengi Del Fuegosin väliseen kohtaamiseen tai lähinnä kohtaamisen seurauksista selviämiseen. Neljälle antisankarille nauretaan koko ajan, niin heidän toilailuilleen kuin ammateilleenkin. Travoltan comeback taitaa jo olla mennyttä. Eikä nosta urakehitystä noususuuntaan. Mutta on todella ihmeellistä, että hyvä näyttelijä William H. Macy on nöyrtynyt näin huonoon elokuvaan. Muuta syytä en keksi kuin raha.