Warrant: Dirty Rotten Filthy Stinking Rich (Sony 1988 / 2004)
Warrant: Cherry Pie (Sony 1990 / 2004)
Warrant: Dirty Rotten Filthy Stinking Rich (Sony 1988 / 2004)
Warrant: Cherry Pie (Sony 1990 / 2004)
Sonyn tasokkaassa Legacy-sarjassa saadaan tällä kertaa uudelleen masteroituina ja bonusbiiseillä varustettuina painoksina pari tukkahevin helmeä. Warrantin kaksi ensimmäistä levyä ovat melodisen metallin pikkuklassikoita, joita niiden ilmestymisaikaan (1988-90) kuului etenkin meidän kriitikoiden vihata.
Bändi löi läpi ja möi miljoonia juuri tukkahevin kultakauden päätteeksi. Metallican ja grungen noustessa aikansa säveleksi, Warrantin melodista hard rockia kuului mollata. 90-luvulla piti synkistellä. Nirvanan ja kumppaneiden rinnalla Warrantin hauskanpitoon ja seksiseikkailuihin keskittyvä ilomielinen meno oli auttamatta pois muodista.
Grunge tuli ja meni. Suurin osa sen genren bändeistä on lopettanut toimintansa. Warrant sen sijaan kiertää yhä Yhdysvaltoja soittaen loppuunmyydyille amfiteattereille. The Darknessin myötä klassinen hard rock onkin taas ok ja yksi jos toinen meistä pyyhkii pölyjä kasarikiekoistaan.
Yli kymmenen vuoden tauon jälkeen Warrant kuulostaa yllättävän tuoreelta ja laulaja Jani Lanen äänestä johtuen se on hetkittäin hämmästyttävän lähellä juuri Darknessin kiekumista kovaa ja korkealta. Ei tarvitse ihmetellä, että näitä myytiin miljoonia. Biisit ovat hyviä, melodiat ja riffit tarttuvia. Kakkoslevyllä kaahauksen ja voimaballadien keskelle on tullut jopa juurevia vaikutteita southern rockista. Ne kuuluvat etenkin komeassa kappaleessa Uncle Tom´s Cabin ja onhan ainoana coverina Blackfootin Train Train. Jälkimmäinen ei tietenkään kulje alkuperäisen raivolla, mutta jo pelkkä cover-valinta osoittaa etteivät Warrantin jätkät voi olla aivan tyhmiä.
Los Angelesista tuli monta tämän lajin porukkaa ja nyt kuunneltuna on yllättävää kuinka hyvin Warrant pärjää vertailussa. Uskokaa tai älkää, mutta näitä levyjä paremmaksi ei ole koskaan pistänyt esim. Mötley Crüe, vaikka se onkin kirjansa ja julkkisvaimojensa ansiosta huomattavasti tunnetumpi poppoo kuin Warrant.
Toki näiden kanssa naurattaa. Valokuvat bändin kauniista karvarintapojista ovat karmeata kasaria puhtaimmillaan. Sovinistiset sanoitukset vonkaavat häpeilemättä rahan ja naisten perään. Pintaa paremmin ajan hammasta on kuitenkin kestänyt Warrantin musiikki, joka ansaitsee ehdottomasti melodisen metallin ystävien huomion. Näiden levyjen biiseihinhän perustuu pitkälti myös bändin yhä jatkuva keikkasuosio.
Molemmilla cd:illä on bonusraitoina kaksi ennen julkaisematonta demoa. Ne ovat pientä viimeistelyä vaille valmiita biisejä, jotka toimivat hyvin varsinaisten albumien jatkona. Mitään huonosti kuuluvia keskeneräisiä räpellyksiä ei siis onneksi ole arkistoista kaivettu.
teksti: Sami Ruokangas