Espanja 2006. Käsikirjoitus ja ohjaus: Pedro Almodóvar. Tuotanto: Esther García ja Agustín Almodóvar. Kuvaus: José Luis Alcaine. Pääosissa: Penélope Cruz, Carmen Maura, Lola Dueñas, Blanca Portillo, Yohana Cobo, Chus Lampreave, Antonio de la Torre, Carlos Blanco, María Isabel Díaz, Neus Sanz. Kesto: 120 min.
Uransa kypsimmillä oksilla kiipeilevä auteur Pedro Almodóvar on jälleen tehnyt sen: saanut sekä yleisön että kriitikot polvilleen. Palkintoihin hukutettujen teosten, loisteliaan Puhu hänelle (2002) ja hieman epätasaisemman Huono kasvatus (2004), jälkeen hän sukeltaa keskelle maagista perhetarinaa. Volver – paluu on edeltäjiään kepeämpi ja humoristisempi elokuva, vaikka perusteemat rakkaus ja kuolema ovat jälleen vahvasti läsnä.
Toisin kuin useimmat muut espanjalaista macho-kulttuuria kuvaavat maanmiehensä Almodóvar on aina suosinut vahvoja naisteemoja ja naismiehityksiä: uutukaisessaan hän marssittaa näyttämölle erityisen herkullisen naiskaartin, jonka tämänvuotinen Cannesin jury kokonaisuudessaan palkitsi parhaista näyttelijänsuorituksista. Etunenässä hehkuvat vakuuttava veteraani Carmen Maura ja Penélope Cruz, joka aina pärjää paremmin espanjan kielellä.
Elokuva avautuu paljonpuhuvasti hautausmaalta, missä puuhakas joukko naisia putsaa hautoja – paitsi kuolleiden omaistensa myös omiaan, jotka vielä odottavat tyhjinä. Ohjaajalle tyypillisesti elämä ja kuolema lyövät jatkuvasti kättä, sulautuvat ja sotkeutuvat toisiinsa. Äitinsä (Maura) salaperäisessä tulipalossa menettänyt topakka Raimunda (Cruz) huolehtii Madridissa teini-ikäisestä tyttärestään (Yohana Cobo) ja työttömästä renttumiehestään (Antonio de la Torre), kunnes sarja kohtalokkaita käänteitä joukossaan vanhan Paula-tädin (Chus Lampreave) kuolema muuttaa heidän elämänsä.
Raimunda vieroksuu kampaajana työskentelevää Sole-sisartaan (Lola Dueñas), joka näkee näkyjä haudan takaa, ja erikoista perheystävää Agustinaa (Blanca Portillo), jonka yllä kuolema roikkuu sairauden muodossa. Nämä kaikki naiset kantavat salaisia taakkojaan ja joutuvat tulemaan toimeen omillaan, olipa kyse sitten perheen elatuksesta, kuolleen äidin kestitsemisestä tai ruumiin piilottamisesta pakastealtaaseen.
Äitiyden tematiikka ja toinen toistaan vahvemmat äitihahmot ovat seuranneet mukana kautta Almodóvarin tuotannon (mm. Salaisuuteni kukka, Korkeat korot, Kaikki äidistäni), eikä Volver tee poikkeusta: tällä kertaa äiti esiintyy kummituksen hahmossa, tytärtensä muistojen, vihan ja rakkauden tunteiden heijastumana mutta myös lohdun tuojana. Kaunaiseen itsekeskeisyyteen käpertynyt Raimunda herää äidin paluun myötä uuteen ymmärrykseen ja anteeksiantoon. Tunteet tiivistyvät elokuvan vangitsevassa nimikappaleessa, jonka Penélope Cruz esittää Estrella Morenten kaihoisalla äänellä.
Värikylläinen Volver – paluu yhdistää suvereenisti vakavan draaman komediallisiin aineksiin sekä perinteisessä maalais-Espanjassa yhä kukoistavaan "maagiseen realismiin": tässä maailmassa selittämätön on alati läsnä, edesmenneiden henget seurustelevat elävien kanssa, vaarallinen itätuuli aikaansaa ihmeitä ja silkkaa hulluutta.
Teksti: Tuuve Aro