Viivi Lehikoinen otti olympiaflopin raskaasti – yksi kysymys aiheutti kyynelehdintää

MTV Urheilun seuraantaan olympialaisten maanantaipäivästä pääset tästä linkistä!

Lehikoisella on ollut pahoja ongelmia kuntonsa kanssa kuluvan kauden aikana. Hän kuitenkin suuntasi olympialaisiin, joissa tulos jäi laihaksi.

Sunnuntain alkuerissä juostun ajan 56,67 perään Lehikoinen aitoi maanantaina 58,04. Semifinaalit jäivät Pariisissa kaukaiseksi tavoitteeksi.

– Olin varautunut siihen, että eiliseen laitetaan kaikki paukut. Ei ehkä ollut niin hyvä päivä kuin edellinen päivä siinä verkassa ja ehkä se sitten vähän söi sitä itseluottamusta tällä lailla hankalan kauden jälkeen, Lehikoinen puntaroi.

– Tiesin jo etukäteen, että toinen päivä putkeen tulee olemaan vaikeaa, että olen pystynyt niin vähän treenaamaan, varsinkin kesällä ja keväällä, että ei sillä ehkä jaksa. Ja sitten tietenkin väsyneenä, niin ei se itseluottamus ole parhaimmillaan.

LUE MYÖS: Pihla Kaivo-ojalle tarjottiin tukku venäläisrahaa – tässä Suomen olympiayllättäjän vastaus

Lehikoinen oli kuitenkin päättänyt tulla kisaamaan olympialaisiin. Hän toivoi viimeiseen asti, että juoksu lähtee kulkemaan.

– Kyllähän se nyt aina motivaatio on juosta olympialaisissa ja päästä jatkoon. Mutta ei sitten vaan rahkeet riittäneet tänään.

– Kyllä mulla oli ihan hyvä itsevarmuus. Viimeiset viikot ovat menneet tosi hyvin. Muuten kesä on ollut aika taistelua, mutta nyt minun mielestäni onnistuttiin kääntämään kurssia. Sinänsä harmi, että meni nyt näin.

Mistä ylikunto johtui?

Jo sunnuntain juoksussa Lehikoinen joutui tekemään kompromisseja aitomisensa kanssa. Hän joutui ponnistamaan väärällä jalalla.

– Pitää ottaa niin pitkää askelta siinä alussa, että jos haluaa lähteä kovaa ja ei keskity tarpeeksi siihen, niin sitten helposti tulee liian lyhyitä askelia. Sitten en pääse ekalle aidalle paremmalla jalalla.

LUE MYÖS: Tässäkö syy Kristiina Mäkelän tylyyn kohteluun? Lajiliiton uskomaton perustelu julki

Kysymykset ylikuntoon johtaneista syistä saivat kyynelien nousemaan Lehikoisen silmiin.

– Ehkä siinä tammikuussa olisi voinut vähän rauhoittaa. Siinä tuli paljon kaikkea ja ehkä siinä lähti vähän väärille urille. Sitten siihen vielä kisailut ja matkustelut päälle.

– Mutta ei se niin suoraviivasta ole, että olisiko pitänyt levätä, kun olen kuitenkin aikaisemmat vuodet treenannut kovaa ja se on toiminut hyvin. Se on yksilöllistä, että välillä ei pysty itse eikä valmentaja siihen reagoimaan tai ymmärtää, että missä kohtaa olisi ollut parempi tehdä.

– Helppohan se on jälkiviisaana sanoa, että olisi pitänyt tehdä toisin, mutta turha sitä enää, ei sitä enää pysty muuttamaan.