Viimeisen rullan alta on pakko selviytyä

Tämä on tausta-artikkeli dokumentin tekemisestä.

Syyskuun puolivälin tienoilla soitin ensimmäisen kerran Myllykoskelle – tehtaalle sekä jalkapallojoukkueen väelle. Kerroin, että haluaisin tehdä dokumenttielokuvan tehtaan kohtalosta ja kylän ihmisistä tehtaan varjossa. Elokuun 31. päivänä UPM oli ilmoittanut, että se ”suunnittelee” paperitehtaan alasajoa vuoden loppuun mennessä.

Minut otettiin vastaan alun alkaen myötämielisesti – tai ei ainakaan torjuvasti. Joku kommentoi hiukan pisteliäästi, että "nythän sinulla on hyvät saumat tulla tekemään oikein surkea tarina, kun syksy tulee, tehdas sammuu ja MYPAkin roikkuu kuilun partaalla”. Totesin, että en halua tehdä sellaista. Haluan tehdä dokumentin, jossa on toivon näköala. Onnellista loppua en voi luvata, koska kyseessä ei ole fiktio. Se otetaan vastaan, mitä vastaan tulee.

"Edes joku muistomerkki"

”Media on unohtanut meidät, ehkä meistä jää nyt edes joku muistomerkki”, totesi eräs yt-ryhmän jäsen, kun tehtaan väki päätti hyväksyä dokumenttini. Tuo lausahdus oli dokumentin tekijälle hyvin tärkeä.

Muutaman viikon kestäneiden neuvotteluiden ja tutustumisvisiittien jälkeen Myllykosken väki päätti siis suostua yhteistyöhön. Minun ehtoni oli tietenkin se, että minun on kuvaajani kanssa päästävä sisään: neuvotteluihin, tehtaalle ja pukuhuoneisiin. Portilla seisomalla ja kyttäilemällä tämä dokumentti ei synny. Me pääsimme miltei joka paikkaan, mihin halusimme.

Dokumentti ei syytä eikä tuomitse

Dokumentin tekeminen on jotain aivan muuta kuin uutis- ja ajankohtaisjuttujen teko. Tai ainakin tämän elokuvan tekeminen on ollut jotain aivan muuta. Valitsin havainnoivan tyylilajin, siis mitä vähemmän haastatteluja ja mitä enemmän seuraamista ja keskustelevaa lähestymistä – sen parempi. Usein pääsin kuvaajani Roman Rokickin kanssa tilanteisiin, jossa kuvasimme vain ”huomaamattomina” sivusta ja minä toimin puomimiehenä, siis äänittäjänä. Kiitokset Romanille tarkasta ja havainnoivasta kuvauksesta!

Sanoin myös heti kynnyksellä Myllykosken väelle - yhtä lailla tehtaan johdolle kuin paperityöläisille ja insinööreille, että en ole etsimässä syyllisiä. Suomalaisen paperikapitalismin ja ammattiyhdistysliikkeen historia on täynnä taisteluja ja lakkoja - mutta se on eri dokumentin aihe. Paperiteollisuuden rakennemuutos on ollut tunnetusti rajua viime vuosina.

Elokuva tästä ajasta

Tein elokuvan preesensissä, ihmisistä viime syksyn tapahtumien kourissa, asioista jotka tapahtuvat tässä ja nyt. Seurasimme yksityisten ihmisten tuntoja, säilyykö koti, löytyykö uutta elämää – työtä, koulutusta. Seurasimme yt-neuvotteluja, tehtaan sammuttamista, irtisanomislappujen hakua ja sekä legendaarisen Myllykosken Pallon syksyä, kun suurin sponsori pani porttinsa kiinni.

Joku kysyi minulta huolestuneena, aionko ”tuhlata” paljonkin aikaa MYPAan. Totesin, että joukkue on olennainen osa kylän identiteettiä ja haluan valottaa elämää myös tehtaan ulkopuolella. Tiesin senkin että tehtaan lukuisat alihankkijat kärsivät; heidän luokseen en nyt lähtenyt, koska tämäkin olisi oman elokuvansa aihe.

Yhteistyön tulos

Rajauksia olikin tehtävä rankalla kädellä 50 minuutin filmissä. Suuret kiitokset lausun leikkaajalleni Maj Lundellille, joka on auttanut ja ideoinut dramaturgian rakentamisessa. Kun materiaalia kertyi n. 35 tuntia, tätä suota en olisi yksin pystynyt kahlaamaan.

Myllykoskelaisten osallistuminen tämän elokuvan tekemiseen on ollut hienoa. Se miten avoimesti he ovat puhuneet ja olleet läsnä kameran äärellä, muistuttaa minulle taas, että me suomalaiset emme ole ihan samaa puuta. Kymenlaaksossa ei esitetä mitään, ei pullistella eikä myöskään nöyristellä. Kymenlaaksossa ollaan sitä mitä ollaan.

1980-luvulla Kymenlaaksossa oli paperiteollisuuden palveluksessa 20 000 ihmistä, tänään alle 1000. ”Pakko on mennä eteenpäin, ei täs nyt työttömänä ruikuttamaa ruveta.” ”Eihän tää mikää maailmanloppu ol, täähän voip olla uuen alku.” Näin tuumivat ihmiset potkujen alla. Ehkä Kymenlaaksossa osataan myös selviytyä.

Myllykoski - viimeinen rulla, MTV3 vappupäivänä 1.5. klo 16.50. Uusinta 4.5. klo 14.00.