Kysyimme lukijoiltamme heidän ajatuksistaan tuonpuoleisesta. Moni vastannut kertoi saaneensa viestejä kuolleilta läheisiltään. Tässä pyhäinpäivän kunniaksi poimintoja vastauksista.
Kuoleman esikartano
"Äitini kuoli syöpään 10 vuotta sitten. Viimeisinä kuukausina hän "houraili" ja vietti aikaa kuoleman esikartanossa, päivät pitkät istui valkoisissa vaatteissa kahvilla toisten henkilöiden kanssa. Kertoi näiden muiden nimet, ammatit ynnä muita juttuja. No, minä sitten olin leikissä mukana, ja kyselin kaikenlaista.
Upea kokemus minullekin: nyt tiedän, minkälaista on näissä "kuoleman esikartanoissa". Selvitin myös muiden kahvinjuojien taustat ja he kaikki olivat kuolleita, kuolleet vuosia ennen äitiäni. Ruumis eli viimeiset viikot maan päällä, mutta henki ja sielu olivat jo muualla."
Marjo
"Tuttavani (itse myös jo kuollut) oli henkilö, joka näki henkiä. Hän ei halunnut käydä sairaalassa, koska siellä kuolevien ympärillä aina parveili erilaisia henkiä. Oman miehensä kuollessa hän näki kuinka henget riitelivät siitä, kuka saa viedä kuolleen sielun, mutta antoivat periksi kun kirkas valo-olento tuli kuolinhetkellä vuoteen viereen ja otti sielun vastaan.
Hänen oma kuolemansa oli todella rauhallinen, ja jopa sairaanhoitajat mainitsivat, etteivät ole nähneet niin "kauniisti" kuolevaa henkilöä.!
Eha
"Mummoni kuuli kuolinvuoteellaan musiikkia ja näki lintujen lentävän ympärillään."
Niina
"Odotin vauvaa, kun tunsin makuullani hyvin epätavallisen kokemuksen, humahduksen. Jotenkin tiesin, että vauva ei elä enää. Vuoto alkoi parin tunnin päästä, se oli keskenmeno. Samanlainen humahdus tuntui iso-isoäitini kuolinvuoteen äärellä."
Piritam
Viestejä tuonpuoleisesta
"Uskon täysin tuonpuoleiseen. Olen varma, että äitini kuoltuaan kävi luonani. Minä esittelin hänelle asioita, joita olin ajatellut viedä hänen 75-vuotisjuhlaansa, kuten mekon, jonka ostin niitä juhlia varten ja onnittelukortin, jonka olin hänelle ostanut. Mutta hänen juhlansa muuttuivat hautajaisiksi. Minulla oli äidin käynnin jälkeen rauhallinen ja seestynyt olo, jotenkin ihmeen hyvä olo, se tuska ja suru olivat kuin pois pyyhityt."
Ruotsin mummo
"Kuukausia ennen poikani kuolemaa vuonna 1978 minulla oli kuolema jatkuvasti mielessä. Tosin luulin, että minä olisin kuolemassa. Kerroin näistä ajatuksistani monelle ihmiselle ihmetellessäni moisia mietteitä. Kun poikani sitten kuoli liikenneonnettomuudessa, olin valmistautunut kohtaamaan sen tuskan ja varmistunut siitä, että tapaamme vielä.
Kun mieheni vuosi sitten kuoli, niin kolmena iltana lähdön jälkeen radio käynnistyi itsekseen. Sitä ei ollut tapahtunut koskaan ennen, eikä nyt sitten sen jälkeen. Kävin niitä aikoja meedion luona, ja hän sanoi mieheni vielä oleskelevan "lähitienoilla" ja meidän olisi hyvä hänelle viestittää, että hän on vapaa lähtemään "tuonpuoleiseen", missä ja millainen se onkin."
Iloa surussa
"Vietettiin mummoni 90-vuotispäiviä. Sinä päivänä mummo halasi sukulaiset, jota ei ollut ennen tehnyt, ja seuraavana yönä hän nukkui pois. Suru oli minulla suunnaton. Seuraavana yönä mummo tuli uneeni ja sanoi, tyttö hyvä älä itke, tulee tapahtumaan jotain todella hyvää. Aamulla kun heräsin, oli itku jostain kumman syystä helpottunut ja oli hyvä olla. Muutama päivä tästä eteenpäin sain tietää olevani raskaana. En osannut muuta kuin tulkita, että mummoni tuli kertomaan tämän asian, vaikka en tiennyt itse siitä vielä."
mummo
"Olen saanut viestin tuonpuoleisesta aivan yllättäen keskellä kirkasta päivää: Olin keittiössäni. Yhtäkkiä tuntui, että tila oli täynnä jotakin valtavaa voimaa, joka pysäytti ja jähmetti minut paikoilleni. Samalla päähäni alkoi suoraan tulla naisen ääni, joka kertoi ystävääni kohtaavista vaikeuksista. Hän kertoi myös, ettei ollut tahtonut lapsilleen mitään pahaa.
Jälkeenpäin selvisi, että kyseessä oli ystäväni äiti, joka oli vajaa vuotta aiemmin riistänyt itseltään hengen vaikean parantumattoman sairauden murtamana. Poismenneen äidin ennustukset kävivät myös toteen. Tilanne ei ollut silloin pelottava, koska ääni oli lempeä ja ystävällinen: kyseessä oli äiti, jolla oli selvästikin huoli lapsestaan. En kuitenkaan haluaisi kokea vastaavaa uudelleen."
tapahtui kauan sitten
"Menetin aikuisen lapseni 13 vuotta sitten, ja käydessäni läpi tuskaa ja surua sain valtavasti kokemuksia yhteydestä lapseeni. En tiedä, miten olisin selviytynyt lapseni kuolemasta, jos minulla ei olisi ollut tuota yhteyttä. "Tapaamiset" lapseni kanssa olivat täynnä rakkautta, hän kertoi täällä maan päällä tapahtuneista asioista samoin kuin siellä toisella puolella olostaan.
Olen toiminut työtehtävissäni surevien kanssa ja olen saanut panna merkille sen, miten paljon maailmankuva ja kokemukset tuonpuoleisesta auttavat surevia tänne jääviä. Pelkät puheet "taivaasta" eivät näytä auttavan samalla tavalla kuin kokemukselliset yhteydet toisella puolella olevaan rakkaaseen."
Äiti
"Isäni kuoleman jälkeen kuulin eräänä yönä aivan selvästi halkojen pilkkomista halkokuurista, kuten hän eläessään usein teki, sitten askeleet lähtivät kotini ulko-ovea kohti ja jalkoja tömisteltiin sekä ulko-ovi aukaistiin, askeleet loppuivat eteiseen, muistan selvästi, kuinka odotin tuvan oven avaamista, mutta ei auennut. Olin noin kuuden vanha, isäni kuoli, kun olin viisi. Se ei ollut unta, vaikka äitini aamulla niin sanoi. Ymmärrän kyllä, että isäni halusi minulle vielä näin jättää jäähyväiset."
Kuopus
"Mummoni kävi herättämässä isäni aamulla. Samaan aikaan mummoni kuoli kahdeksan kilometrin päässä."
Sielutuuli
"Olin laittautumassa isäni muistotilaisuuteen, laittelin ripsiväriä ja itkin samalla vuolaasti. Yhtäkkiä takanani nousi hiuksista pieni tukko pystyyn. Minua tukistettiin, vaikka en siis itse koskenut hiuksiini missään vaiheessa. Näin peilistä kun hiukseni nousivat ja noin tunnin verran tukistus kohdassa tuntui pientä nipistelyä. Isäni oli kova tukistelemaan kun olimme pieniä."
Taikku69
"Kävin katsomassa mummoani taivaassa, kun hän oli kuollut. Odotin silloin toista lastani ja olisin halunnut, että hän olisi nähnyt hänet. Hän sanoi minulle, että ei minun kannata surra hänen kuolemaansa vaan nauttia lapsesta ja tulevasta, kun kerran olen onnellinen. Hän sanoi myös, että mene kotiin, kun sinulla on kaunis uusi koti. Hän ei ollut nähnyt sitä, mutta uskon, että hän kuitenkin näki mitä maan päällä tapahtui. Hän myös tiesi, että tuleva lapsi olisi poika, kun hän sanoi, ettet vieläkään saa ostaa niitä prinsessamekkoja."
angel
"Tilasin ajan tuntemalleni meediolle. Olin päättänyt, että pysyn itse ilmeettömänä ja hiljaisena, enkä anna mitään vinkkejä hänelle ja niin teinkin.
Hyvä tavaton. Hän kuvasi kauan sitten kuollutta isääni aivan kiistattomasti enemmän ja enemmän kunnes minun oli pakko sanoa, että tulija on isäni. Isäni viestit olivat kaikki hyviä ja sisälsivät perheen sisäisiä tietoja.
Sama on tapahtunut ystävienikin kohdalla juuri tämän saman meedion luona. Häntä saan kiittää siitä, että kuoleman pohtiminen ja kuoleman pelko kohdallani poistui."
Anja
"Äitini kuoli vuonna 2002. Ensin olevinaan kännykkäni soi, vastasin. Äitini soitti, ja sanoin, että ihanaa kuulla äänesi pitkästä aikaa, vaikka tiesin että hän on kuollut. Äitini ilmoitti, että helvettiä ei ole olemassa. Hän myös ilmoitti, että poikani tulisi pitää parempaa huolta terveydestään, muuten tulee ongelmia. Poikani meni lääkäriin kun kerroin viestini. Häneltä löytyi patti rinnasta, joka leikattiin, onneksi ei ollut syöpä. Äitini sanoi seuraavansa elämäämme täällä maanpäällä ja että "he" auttavat meitä ongelmissamme. Lopuksi hän sanoi, että nyt on mentävä, apua tarvitsevia on paljon. Äitini ääni hävisi vähitellen johonkin avaruuteen. Tämä viesti on mieleenpainuvin, koska "juttelimme" pitkään, muitakin viestejä on tullut."
Tai sitten viestejä ei tulekaan...
"Noin 40 vuotta sitten sisareni kuoli päälle 20-vuotiaana yllättäen. Sitä ennen sovimme keskenämme, että kumpi tahansa meistä kuolee ensiksi, niin toinen tulee ja ilmoittaa, millaista taivaassa tai helvetissä on. Tähän päivään mennessä hän ei ole ilmaantunut ilmoituksineen. Ajattelen, että muiden ihmisten ihmenäyt taivaasta liittyvät tuskatiloihin, kun he ovat ajatuksissaan, ikävissään tai sairaana, esimerkiksi kuumehoureissa. Yleensä masennustiloissa voi ruveta kuvittelemaan olemattomia."
Rispa
Juttu on julkaistu alun perin marraskuussa 2013.