Venetsia, merestä syntynyt kaupunki

Valtavista turistivirroista, kalleudesta ja ajoittaisesta väentungoksesta huolimatta Venetsiaan on helppo rakastua, ja jo vanhan sanonnan mukaan: ihminen voi kuolla vasta tämän kaupungin nähtyään.

Satoja vuosia Venetsian laguuneilta hallittiin lähes koko Välimerta. Venetsia oli Euroopan kaupan keskus. Myös kulttuuri kukoisti. Missään muualla ei ollut niin upeita rakennuksia tai yhtä paljon aarteita. Venetsialaiset taiteilijat ja tiedemiehet olivat vertaansa vailla.

Vielä nykypäivänä itsenäisen kaupunkivaltion loistelias menneisyys on läsnä kaupungissa. Myös kohtalonyhteys mereen on yhä olemassa. Aika-ajoin vesi valtaa kaupungin ja kauan Venetsiaa on uhannut vajoaminen kokonaan mereen.

Kanaali pääkatuna

Venetsiaa halkoo 150 kanavaa, joiden yli johtaa 400 siltaa. Autoja kaupungissa ei ole lainkaan, ainoastaan veneitä. Grand Canalella, Venetsian lähes neljä kilometriä pitkällä "pääkadulla", viilettää venetakseja, poliisiveneitä, moottoriveneitä ja vesibusseja eli vaporettoja.

Siellä täällä lipuu hiljalleen myös kaupungin kuuluisimpia liikennevälineitä gondoleja. Tänä päivänä niitä tosin on huomattavasti vähemmän kuin vielä runsas sata vuotta sitten, jolloin rikkailla perheillä saattoi olla viisikin gondolia. Tuhansista gondoleista riitti liikenneruuhkaksi asti.

Markuksen tori on Venetsian keskipiste

Pyhän Markuksen tori oli Venetsian poliittinen ja uskonnollinen keskus. Ylimpää valtaa kaupungissa käytti doge, jonka vaaleanpunaisen ja valkoisen kirjava palatsi 1300-luvulta on edelleen yksi Venetsian tärkeimpiä nähtävyyksiä. Palatsin suuren neuvoston salissa on Tintoretton maalaus Paratiisi. Samassa huoneessa viimeinen doge luopui vallasta Napoleonin hyväksi vuonna 1797.

Palatsin ja vankilan välillä on barokkityylinen, kaunis Huokausten silta, josta vangit saivat nähdä viimeisen vilauksen Venetsiaa – ja huokaista viimeisen kerran sen kauneuden edessä.

Lue koko juttu Maikkarin matkailusivuilta, josta löydät runsaasti tietoa myös muista maista ja matkakohteista!