Venäjän suurhyökkäyksen alkamisajankohtaa Itä-Ukrainassa on vaikea ennustaa, sanoo sotilasasiantuntija

Parosen mukaan varmempaa on se, että hyökkäyksessä tullaan näkemään perinteisempää venäläistä sodankäyntiä voimakkaan tulenkäytön ja joukkojen keskittämisen muodossa. Paronen ennustaa ukrainalaisten puolustajien valmistautuvan siihen, että venäläiset kykenevät jossain läpimurtoon, minkä jälkeen hyökkääjä on pyrittävä tuhoamaan.

Kaiken kaikkiaan venäläiset näyttävät valmistautuvan nyt paremmin ja huolellisemmin kuin epäonnisella sotaretkellä kohti Kiovaa. Paronen arvioi, että sotilaille on nyt kerrottu aiempaa selkeämmin, mihin ollaan menossa ja mitä tekemään.

Venäjän armeijakin siis kykenee oppimaan?

– Tai paremminkin se palaa hyväksi havaitsemiinsa oppeihin, joita on kehitetty jo menneinä vuosikymmeninä, apulaissotilasprofessori Paronen kuvaa.

Venäjällä ei katsota olevan varaa epäonnistua

Yksi hyökkäyksen alkamisen ajankohtaa saneleva tekijä voi Parosen mukaan olla venäläisten uusi komentaja, kenraali Aleksandr Dvorkin, ja se, milloin hän on saanut mieleisensä operaatiosuunnitelman esikunnaltaan. Varaa epäonnistumiseen ei oikein ole.

– Poliittinen ohjaus on varmasti niin kova, Paronen uumoilee.

Toisaalta mitä kauemmin Venäjän hyökkäyksen alkaminen viipyy, sitä paremmaksi ehtii kehittyä Ukrainan kyky puolustautua, Paronen muistuttaa.

– Eikä vain puolustus vaan myös kyky vastahyökkäyksiin paranee merkittävästi, hän sanoo.

Lue myös: Ukrainan osuma Moskva-risteilijään on iso symbolinen tappio – iskulla myös käytännön merkitys: "Pakottaa Venäjän miettimään"

Ukrainan on pakko pitää joukkojaan hajallaan

Ukrainan kyvyssä puolustautua tärkeä tekijä on läntinen aseapu, joka näyttää tuoreimpien tietojen mukaan sisältävän Ukrainan toivomaa raskasta aseistusta, kuten panssariajoneuvoja, tykkejä ja helikoptereita.

– Tällainen apu on aika oleellista. Tähän astihan sota on ollut käytännössä aika paljon panssarintorjunnan ja ilmatorjunnan sotaa, Paronen kuvailee.

Puolustajan asemaa hankaloittaa hänen mukaansa se, että kaikkia tarvittavia joukkoja ei voida sijoittaa Itä-Ukrainaan, koska uhka on edelleen olemassa myös pohjoisessa ja Kiovan suunnalla sekä etelässä Odessassa. Venäjä ei ole esimerkiksi vetänyt pois kaikkia joukkojaan Valko-Venäjältä, Paronen muistuttaa.

Kaiken kaikkiaan Ukrainan ja Venäjän joukkojen kokonaisvahvuudessa ei Parosen mukaan ole hirvittävän suurta eroa, ja suhteellinen tasavahvuus hyödyttää aina enemmän puolustajaa. On kuitenkin selvää, että Ukraina joutuu edelleen pitämään joukkojaan myös maan pohjoisosassa Venäjän uuden hyökkäyksen varalta.

Lue myös: Brittitiedustelu: Ukrainan puolustus onnistunut aiheuttamaan Venäjän joukoille merkittäviä menetyksiä Mariupolissa

Venäjällä selkeä vahvuus Itä-Ukrainassa

Ukrainalaisten kiistaton vahvuus Itä-Ukrainassa on niin kutsuttujen separatistialueiden rajoille, tai tulitaukolinjalle, muodostunut vahva puolustusvyöhyke. Parosen mukaan tämä on sellaisenaan mielenkiintoista, koska tällaisen sodankäynnin on arvioitu jääneen historiaan laajojen tulivalmistelujen edessä.

– Iso haaste on se, saako Venäjä saarrettua puolustajan hyväksi kokeman vyöhykkeen pohjoisesta ja pussittamaan merkittäviä ukrainalaisia joukko-osastoja ja taistelusta irti olevia reservejä, jotka voitaisiin sitten tuhota, Paronen kertoo.

Venäjän näkökulmasta olisi edullista, jos pitkään piiritettynä ollut Mariupolin kaupunki saataisiin ensin kokonaan hallintaan ja maayhteys Krimille varmistettua ennen suurhyökkäyksen alkamista Itä-Ukrainassa.

– Se olisi vähintäänkin loogista, mutta tässä operaatiossa on ollut niin paljon epäloogisuuksia muutenkin, että en minä yllättyisi, jos hyökkäys lähtisi liikkeelle jo aikaisemmin, Paronen myöntää.