Harmonikkataitelija Veikko Ahvenainen veivaa rakasta soitintaan yhä yhtä vetreästi kuin nuorilla päivillään. Konkari harmittelee sitä, että sähköiset soittimet ovat vieneet tilaa monilta klassisilta instrumenteilta.
Veikko Ahvenainen, 80, ei aio hevin luopua harmonikastaan. Legendaarinen säveltäjä, sanoittaja ja orkesterinjohtaja tekee yhä 100 konserttia vuodessa sekä muun muassa sovittaa ikivihreitä hittejä harmonikalle sopiviksi.
− Sormeni taipuvat yhä oikein hyvin. Soittamisen nopeus on säilynyt vuosien mittaan, ja opin kappaleet nopeasti. Taitoa täytyy pitää yllä, Ahvenainen sanoo.
Fyysistä työtä tehdessä on tärkeää myös säilyttää oikea asento, muuten erilaiset vaivat iskevät ennen pitkää. Ahvenainen on ollut aina tarkka siitä, että sormet liikkuvat näppäimistöllä oikeassa asennossa. Se vaatii tekniikan oppimista.
− Omasta mielestäni soittaminen kehittää myös muistia. Aivot joutuvat toimimaan musisoidessa niin tavattomasti.
Harmonikka on jäänyt varjoon
Ennen harmonikka kuului jokaisen tanssiorkesterin vakiokalustoon. Sittemmin soittimen näkyvyys on päässyt hiipumaan.
− Sähköiset soittimet ovat vieneet tilaa. Tämä harmittaa minua ja monia muita musiikintekijöitä. Koneiden tekemä musiikki ei ole musiikkia.
− Kun nykyajan bändit soittavat, he ovat täysin sähkön armoilla. Mitä sitten tapahtuu, jos otetaan töpseli seinästä, Ahvenainen haastelee.
Harmonikan arvostus soittimena ei ole kuitenkaan Ahvenaisen mielestä laskenut, se on vain jäänyt varjoon uusien musiikkivirtauksien myötä. Monet tanssibändit ovat sitä paitsi ottaneet harmonikan uudestaan mukaan repertuaariinsa.
− Iät ja ajat suosittuina säilyneet musiikkityylit, kuten tango ja valssi, eivät kuulosta miltään sähkösoittimilla soitettuina, Ahvenainen sanoo.
Sattumus konsertissa
Ahvenaisen pitkän uran varrelle mahtuu lukuisia esiintymisiä muun muassa tanssilavoilla, konserteissa ja kirkoissa. Hän on pyrkinyt nostamaan instrumenttiaan esille mahdollisimman monissa yhteyksissä.
Muusikon mieleen on painunut lukuisia hauskoja muistoja vuosien varrelta.
− 1960-luvulla soitin Lahden kaupunginorkesterin solistina. Eräänä kertana ohjelmistossa oli Pietro Deiron konsertto, jonka viimeisessä osassa tulee yhtäkkiä niin sanottu kenraalipaussi.
Ahvenainen pani soittaessaan merkille kaksi naista, jotka juttelivat keskenään taukoamatta. Kun konsertto eteni paussiin, yleisö hiljeni − lukuun ottamatta kyseisiä naisia.
− Hiljaisessa salissa kaikui: Sen minä sanon sulle, että meillä ei margariinia käytetä, meillä paistetaan voissa. Yleisö repesi nauramaan, Ahvenainen muistaa sanasta sanaan.
Studio55/Jenni Kokkonen