Väri jossa viihdyn/en viihdy

– Pelkästä ajatuksestakin tulee kananlihalle.

– Sininen on väri, jonka väitetään sopivan kaikille suomalaisille. Tosiasia kuitenkin on, että sinisen kylmät tai viileät sävyt sopivat parhaiten niille, joitten omasta ihosta, silmistä ja hiuksista löytyy myös kylmiä sävyjä. Meille muille ne eivät sovi. Ihmisen ihossa on joko kylmä (sininen) tai lämmin (keltainen) pohjasävy, sanoo 35-vuotias Riikka, joka tekee työkseen värianalyyseja.

Hurmaava hopeinen, makea musta

– Harmaa hurmaa, julistaa 55-vuotias Anna-Leena painaen pörröistä harmaata neuletta itseään vasten.

– Katso vaikka! Joku toinen näyttää tässä värissä kirjaimellisesti ”harmaalta”, minut se saa säteilemään ja hehkumaan. Annoin periksi, kun kävin värianalyysissä ja esittelijä näytti, miten kaikki hopeaan vivahtava näytti hyvältä ylläni. Enää en edes värjää hiuksiani tummiksi niin kuin ne nuorena olivat, vaan sävytän vain nykyistä harmaata pehmeämmäksi. Hopeanharmaan ja tummanharmaan yhdistelmä ja hopeakorut ovat lyömätön yhdistelmä!

– Lapsena halusin aina mustan mekon, muistelee Saara, 33.

– Äiti ei voinut ymmärtää sitä, kun oli vihdoinkin saanut tyttären kolmen pojan jälkeen. Hän osti minulle vain pinkkiä ja muita pastellivärejä, joita salaa aina inhosin kun vedin ne päälleni. Ei minulla kuitenkaan ollut mitään pitsiä, rusetteja ja harsoja vastaan, mutta en kestänyt niitä ylimakeita värejä. Sittemmin olen käyttänyt paljon kirkasta punaista, oranssia ja tummanvihreää, mutta en tahdo mukaan edes mausteeksi niitä karkkikauppavärejä.

Selkeitä siirtymiä, varmoja värejä

– Miesten ei naisten mielestä pitäisi edes huomata värejä, väittää Tuomo, 41. Naisen pitäisi saada ostaa kaikki vaatteemme ja saada kaupan päälle valittaa, kuinka millään ei ole miehille mitään väliä. No, tässä on ainakin erilainen tapaus! Kiinnitän ensimmäiseksi huomiota juuri väriin, kun olen itsekin tällainen iso ja mustanpuhuva mies. Inhoan kaikkea hailakkaa, sellaiset värit ovat minusta jotenkin kulahtaneita, kuin väri olisi lähtenyt pesussa. Värien rajojen pitää myös olla selkeät, ei mitään häivytyksiä ja liukumia minun vaatteisiini!

– Minulla on aika vähän vaihtoehtoja, harmittelee 26-vuotias Auli osoittaen punaista tukkaansa.

– Kun on vielä vitivalkoinen persikkaiho ja vaaleasävyiset silmät, aika moni väri menee helposti komiikan puolelle. Sydämeni vuoti verta, kun pikkutyttönä toivoin voivani käyttää vaaleanpunaista, mutta jopa alle kouluikäisenä näin, että lopputulos ei ollut pukeva. Oikeastaan ainoat mairittelevat värini ovat vihreä ja ruskeat. Valkoinen tietysti sopii myös aina. Siispä kesällä farkut ja valkoinen t-paita, talvella farkut ja ruskea tai vihreä yläosa. Joskus löytyy myös oikeanlaista lämmintä punaista, sitä voin käyttää pieninä pintoina.

Appelsiininvärinen piristysruiske

– Mustaa ja violettia, joskus ripaus tummaa punaista, tiivistää omat värivalintansa puolestaan goottityyliin pukeutuva 21-vuotias Maya. Tämä on elämäntapa tai pikemminkin elämänasenne. Annamme itsestämme koko ajan viestejä sekä sisäisellä että ulkoisella olemuksellamme. Musta on upea ja vaikuttava väri.

Vieressä istuva samanikäinen Jaakko myötäilee.

– Kun emme ole mitään näpertelijöitä, miksi haluaisimme näyttääkään sellaisilta?

Nuorten ohitse kävelee samassa niin vaikuttava ilmestys, että häneltäkin on aivan pakko kysyä omista väriviehtymyksistä. 40-vuotiaan Jaanan pitkä ja hoikka olemus on verhottu oranssiin kiireestä kantapäähän. Jopa sateenvarjo on oranssiraitainen, ja kantokassista pilkistävä pikkukoira näyttää sekin saaneen oikeansävyisen oranssin liinan kaulaansa. Pukeutuuko Jaana aina noin huolitellusti?

– Kyllä vain, lähestulkoon aina. Taistelen tällä tavoin Suomen syksyä ja talvea vastaan, ilmoittaa Jaana. Saavat kanssakulkijatkin muuta ajateltavaa kuin loskan ja kylmän. Oikeastaan minun pitäisi saada palkkaa mielenkohottamisesta, hän virnistää.

Yksi mekko monelle

Eikö sitten ole hankalaa saada kaikki sopimaan yhteen? Esimerkiksi oransseja saapikkaita ei välttämättä löydy jokaisesta marketista.

– Sama määrä tunteja meidän jokaisen päivässä on, napauttaa oranssi-Jaana.

– Joku haluaa viettää aikaansa olutlasin kanssa sohvalla, joku toinen taas tehden löytyjä kaupoista ja postimyyntiluetteloista. Tämä on hauska harrastus, ja aikansa voisi käyttää turhempaankin. Kaikki vaatteeni eivät suinkaan ole uusia, tietyiltä kirpputoreilta ja second hand -shopeista löytyy myös ihania vaatteita.

– Minusta on kuitenkin tärkeintä, että väri sopii käyttäjänsä omiin väreihin. Näin kerran ravintolassa kolmen naisen seurueen, jossa jokaisella oli päällään erivärinen Marimekon Iloinen takki. Oliivi-ihoisen, mustatukkaisen naisen mekon pohjaväri oli mustanharmaa, vaalealla sinisilmäisellä Elovena-tytöllä oli sama vaate sinipohjaisena, ja tummasilmäisellä, lämminsävyisellä brunetellakin oli sama mekko, mutta ruskeasävyisenä. Kokonaisuus oli sanalla sanoen upea näky, Jaana päättää.

Teksti: Hanna Myllys

Kuvat: Shutterstock, Futureimagebank