Lähes kaikkiin uusiin pientaloihin tehdään nykyisin varaava tulisija, joihinkin useampia. Toimiva takka vaatii huolellista muurausta, mutta myös sen käytössä on omat niksinsä - jos haluaa toisaalta parhaan hyödyn tulisijasta lämmityskäytössä, toisaalta suojella ympäristöä.
Varaavan takan voi tehdä tiilistä muuraamalla, vuolukivestä tai elementeistä. Elementtitakkojen kuori muurataan tiilistä tai kaakeloidaan. Tiilitakkoja on nykyisin saatavana samanlaisina valmispaketteina kuin vuolukivitakkojakin. Materiaalien hintoja kannattaa vertailla tarkasti.
Tiili on toisaalta hinnaltaan hyvin kilpailukykyinen, mutta muurarien saatavuus ei aina ole taattu. Vuolukivitakat taas myydään aina asennettuina. Toisaalta esimerkiksi yksihorminen elementtipiippu on muurattua piippua halvempi, mutta kaksihorminen muurattu piippu taas on selvästi kaksihormista elementtipiippua edullisempi. Olipa kyse tiili- tai vuolukivitakasta tai kaakeliuunista, sen muuraus on muurarille helppoa, sillä kaikki osat on tehtaalla esisahattu oikeaan muotoon ja numeroitu. Takan kokoaminen käy nopeasti. Varaava takka toimii vastavirtaperiaatteella, jolloin 2/3 ilmasta ohjataan tuhkaluukun ja 1/3 takkaluukun kautta.
Anna takan kuivua tarpeeksi kauan
Tulipesässä palamislämpötila on noin 600 astetta, yläpalotilassa 900 astetta ja poskikanavien alaosassa enää noin 200 astetta. Kun tulisijamuuraus on saatu valmiiksi, uunin annetaan kuivua vähintään kolme viikkoa ennen ensimmäisten tulien tekoa. Kuivumista voi nopeuttaa lämpöpuhaltimella hieman. Jos lämmittäminen aloitetaan liian aikaisin, on suuri vaara että tiilet halkeavat. Kun ensimmäiset tulet tehdään uuniin, vanha sanonta kuuluu, että silloin poltetaan vain piirustukset. Sen jälkeen voidaan päivittäin polttaa hiukan tikkuja.
Kun uuni on saatu lämpimäksi tällä keinoin, voidaan aloittaa varsinainen lämmittäminen. Paras tapa on polttaa pesällinen kerrallaan reilulla ilmamäärällä, jolloin palaminen tapahtuu puhtaasti. Jos lämpöä tarvitaan enemmän, voidaan polttaa pesällinen aamuin - illoin.
Puhdas palaminen vaatii korkeaa lämpötilaa
Takan sytyttämistapa vaikuttaa paljon päästöihin. Puu on pohjimmiltaan kaasumainen aine, joka sisältää muun muassa happea, hiiltä, vetyä ja vain vähän rikkiä ja typpeä. Tulipesässä puu kaasuuntuu, jolloin muodostuu palavia kaasuja ja myös haitallisia aineita. Kun lämpötila on riittävän korkea, kaikki saadaan hapetettua ja palaminen on puhdasta. Tuloksena on enimmäkseen hiilidioksidia ja vesihöyryä. Vaikka hiilidioksidi on kasvihuonekaasu, puun polttaminen ei lisää sen määrää ilmakehässä toisin kuin fossiilisten polttoaineiden käyttö, sillä hiilidioksidia vapautuu palamisessa saman verran kuin puu kasvaessaan on sitonut.
Korkean lämpötilan lisäksi tärkeitä tekijöitä on muitakin. Jotta takasta saa parhaan hyödyn lämmityksessä, poltettavan puun pitää olla niin kuivaa kuin mahdollista. Olisi käytettävä läpimitaltaan suuria puita, mielellään 10-12 cm. Sytyttäminen tehdään päältä käyttäen sanomalehtisuikaleita ja puutikkuja, ei roskia. Maitopurkkeja voi polttaa, mutta ne pitää panna vasta toisen pesällisen kiivaimmassa palamisvaiheessa pesään. Purkit pitää huuhdella ensin, muuten maidon valkuainen tuottaa haitallisia aineita. Myös kierrätysmerkittyä muovia voi polttaa, kun se pakataan esimerkiksi maitopurkin sisään.
Älä usko kaikkia esitteiden tietoja
Varaavan tulisijan lämmitystehoa tarkasteltaessa tärkeimmät tekijät ovat lämmöntuoton tasaisuus, pitkäkestoisuus ja pitkäaaltoinen lämpösäteily; esimerkiksi muuratun varaavan tulisijan 2 kilowatin teho riittää hyvin matalaenergiatalon lämmittämiseen. Tutkimusten mukaan varaavasta tulisijasta ei juuri enempää tehoa lähdekään, vaikka valmistajien esitteissä luvataan huomattavastikin enemmän.
Tavallisen talon lämmitykseen tarvitaan noin 4-5 kilowattia, joten puilla lämmittämistä tosissaan suunnittelevan kannattaa heti rakentaa kaksi tulisijaa. Lämmön siirtyminen on monimutkainen asia. Osa siirtyy säteilynä, osa konvektiona. Tarkka tulos saadaan vain vakioiduissa olosuhteissa eli mittaustilassa. Rautakaupasta harvoin saa sellaista tietoa, joten tulisijan mitoitusta ei kannata tehdä pelkkien esitetietojen perusteella.