Vantaalainen Taru ihmetteli, miksi Omppu-koiran maha oli niin pullea: Yksi lääkäri totesi, että pentu pitää lopettaa – terveysvaiva selvisi vasta kolmannella lääkärillä

Vantaalainen Taru päätti viedä noin kolmen kuukauden ikäisen Omppu-koiransa lääkäriin, koska oli huolissaan koiransa voinnista. Pennun vatsa oli pinkeä ja ennen 12 viikon ikää koiralle oli annettu myös matolääke, joka oli aiheuttanut koiralle oksentelua ja ruokahaluttomuutta. Oli syytä epäillä, että mahassa saattaisi olla esimerkiksi vierasesine.

Koiran vatsavaivoja alettiin tutkia ensin kaupungin eläinlääkärin vastaanotolla, jossa koirasta otettiin röntgenkuva. 

– Meidät ohjattiin yksityiselle eläinlääkärille, jotta koiran vatsaa voitaisiin kuvata ultraäänellä tarkemmin.

Taru ja hänen 23-vuotias poikansa lähtivät lääkärin vastaanotolle välittömästi.

"Lääkäri ilmoitti, että Omppu täytyy lopettaa"

Yksityisen eläinlääkärin vastaanotolla Omppua tutkittiin tarkemmin. Ultraäänitulokset järkyttivät Tarua pahasti.

– Kun tulimme vastaanottohuoneeseen, lääkäri ilmoitti alkuun, että Omppu täytyy lopettaa.

Lääkärin tutkimuksen mukaan tiibetinspanielin vatsasta löytyi "lonkeroita, joissa nestesisältöä, sekä sameaa sisältöä", hieman suolta ja mahalaukkuun viittaavia rakenteita. Lääkärin mukaan koiran ainut normaali sisäelin oli virtsarakko.

Ompun pahoinvoinnin ja pinkeän mahan epäiltiin aiheutuneen synnynnäisestä epämuodostumasta, jonka ainut mahdollinen hoitokeino olisi eläimen lopetus.

– Lääkäri sanoi, että koira on niin sairas, ettei sitä kannata ottaa enää kotiin. Järkytyin todella paljon ja aloin itkeä hysteerisesti.

Tarulle tarjottiin mahdollisuutta lopettaa koira ja tehdä lääkärikeskuksessa ruumiinavaus, jossa kehityshäiriötä voitaisiin tutkia tarkemmin. Toinen mahdollisuus olisi kuvata koiraa lisää tietokonekerroskuvauksella, mutta tätä eläinlääkäriasema ei pystynyt tekemään saman päivän aikana.

– Soitin Ompun kasvattajalle, joka on ystäväni. Hän sanoi minulle, että miten Omppu on voinut elää kolme kuukautta, jos koiralta puuttuvat melkein kaikki sisuskalut? Silloin päätin, että käyn vielä toisella eläinlääkärillä varmistamassa, onhan diagnoosi oikea.

– Meille myös sanottiin, että mikäli lähdemme, emmekä vie Omppua välittömästi toiseen sairaalaan, meistä tehtäisiin eläinsuojeluilmoitus.

Syy pulleaan mahaan selvisi

Taru ja hänen poikansa veivät koiran kotiin ja soittivat seuraavana aamuna toiseen eläinsairaalaan, jonne he saivat uuden lääkäriajan 1,5 vuorokauden päähän.

Uudessa tutkimuksessa koiralta löydettiin kaikki sisäelimet, mutta munuaisissa todettiin olevan vikaa. Yksi munuaisista puuttui ja toisen munuaisen ja virtsajohtimen todettiin olleen suurentunut. Pieni virtsajohtimen aukko oli lääkärin mukaan erittäin todennäköisesti syy tälle ja koira päätettiin leikata.

– Leikkauksessa selvisi, että virtsaputki oli kasvanut väärin ja virtsaputken reikä oli pieni, jonka vuoksi koira ei pystynyt pissaamaan kunnolla. Siksi Omppu oli niin pullea, Taru summaa.

"En halunnut, että sen elämä päättyisi sairaalaan"

Koira jouduttiin leikkaamaan vielä toiseen kertaan, kun ensimmäisen leikkauksen jälkeen pissaa ei edelleenkään tullut. Eläinlääkäri oli epäillyt, että virtsarakkoon olisi saattanut jäädä verihyytymä, joka estää pissan tulon. Leikkauksessa virtsaputkessa todettiin kovettumaa, jota poistettiin sekä virtsarakko avattiin.

– Leikkauksen jälkeen lääkäri soitti ja sanoi, ettei koira edelleenkään pissannut. Tiesin, ettei Omppua enää voisi leikata, joten kysyin lääkäriltä, että saako koiran viedä kotiin odottamaan, alkaisiko pissa tulla. En halunnut, että sen elämä päättyisi sairaalaan.

Lääkäri antoi koiralle luvan lähteä kotiin ja ilmoittamaan seuraavana päivänä puoleen päivään mennessä, onko Ompun elimistö alkanut toimia normaalisti. Heti leikkausten jälkeen koiran vointi oli parantunut huomattavasti.

– Kotiin päästyään koira vaikutti jo todella iloiselta ja terveeltä. Ja puoli kymmeneltä illalla pissa alkoi tulla! Varmasti kukaan ei ole ollut ennen näin iloinen koiran pissaamisesta kuin minä, Taru nauraa.

Ompun henki säästyi

Uskomattoman helpottunut Taru sanoo, että toisen leikkauksen jälkeen koiran vointi on parantunut koko ajan. Hän on äärimmäisen iloinen siitä, että perheen uusimman jäsenen henki säästyi.

– Omppu on ollut todella touhukas ja hyvinvoiva. Sisäsiisteyshommia opetellaan vielä, mutta se paranee koko ajan.

Hän oli myös hyvin vihainen eläinlääkäriasemalle, joka oli puhunut koiran lopettamisesta. Hän jätti palautetta eläinlääkäriasemalle, joka vakuutti hoidon tapahtuneen asianmukaisesti.

Myös eläinsuojeluvalvoja oli perheeseen yhteydessä, mutta lisätoimenpiteisiin ei ryhdytty, koska koira oli toimitettu jatkohoitoon.

– Eläinlääkäriasema kertoi tehneensä ilmoituksen, koska lähtiessämme koiralla oli vielä kanyyli jalassa. Olen ammatiltani lähihoitaja, joten ajattelin, että pystyn itsekin poistamaan kanyylin.

Kissojen ja koirien hoidosta valitetaan vuosittain

Ruokavirasto saa vuosittain useita kymmeniä kanteluja koskien eläinlääkärien toimintaa. Useimmin suomalaiset kantelevat kissan tai koiran hoidosta. Vuonna 2016 kanteluja tehtiin yhteensä 55.

– Kanteluratkaisuissa eläinlääkärille annettiin huomautus, kiinnitettiin huomiota toiminnassa havaittuihin epäkohtiin tai annettiin ohjausta yhteensä 17 tapauksessa, Ruokavirasto kertoo tiedotteessa.

Jos epäilee, että eläintä ei ole hoidettu oikein, kannattaa asiasta ensimmäisenä olla yhteydessä eläinlääkäriasemaan. Asiakas voi halutessaan kannella eläimen hoidosta esimerkiksi Ruokavirastoon tai kuluttajariitalautakuntaan. 

Ruokaviraston erillinen Eläinlääkintävahinkojen arviolautakunta voi tarvittaessa arvioida, onko elämen hoidossa sattunut hoitovirhe.

– Hoitovirheenä pidetään lähtökohtaisesti tapausta, jossa eläimelle on tapahtunut eläinlääkärin suorittamasta tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä tai sellaisen laiminlyönnistä kuolema tai muuta eläimeen kohdistunutta vahinkoa, lautakunnan esittelijä Ritva-Liisa Kukkonen kertoo.

– Lautakunta ei ota arvioitavakseen lausuntopyyntöjä, joissa varsinaista vahinkoa ei ole hakijan toimesta arvioitu tapahtuneen, koska lautakuntakäsittelyssä on aina kyse siitä, onko aiheutunut korvattavaa vahinkoa.