Vanilja maistuu miljoonille. Yhtä moni rakastaa sitä tuoksuvissa vartalovoiteissa ja hajuvesissä. Mutta tiesitkö millainen syntinen menneisyys siihen sisältyy?
Vanilja on yhtä paljon tuoksu kuin maku. Ei ole harvinaista, että voimakasta vaniljan tuoksua aistiva ihminen avaa vaistomaisesti hiukan suutaan ja lipaisee ehkä huuliaankin, ja vaniljalla maustetun ruoan syöjä keskittyy myös tuoksuelämykseen. Ehkä se täyttää mieleemme jonkin täydellisen aistivoimaisen elämyksen muistolla, vaikkemme itse enää sitä tiedä.
Aito vaniljan tuoksu ei kuitenkaan tule vaniljaorkidean kukasta – ne ovat tuoksuttomia. Vasta kun kasvin tarhapavun kaltaiset pavut on kerätty ja niitä on kuivattu yli puolen vuoden ajan ja kun ne muuttuvat rapeiksi, ruskeiksi ja ryppyisiksi, valkoiset vaniljatäplät alkavat kristallisoitua palkojen ulkopinnoille. Täyteläinen tuoksu täyttää ilman.
Tosiasiassa vain harvat saavat kuitenkaan maistaa tai haistaa oikeaa vaniljaa. Aidon vaniljan olennainen ainesosa on vanilliini, jota vaniljan paloissa on 1,5–2 prosenttia. Vanilliinia valmistetaan kuitenkin myös keinotekoisesti, mutta silloin valmisteesta puuttuvat kaikki makua ja tuoksua tukevat luonnon ainesosat, joita ei voi jäljitellä.
Keinotekoinen vanilliini on hinnaltaan paljon aitoa vaniljaa halvempi, mikä tietysti vaikuttaa sen suosioon. Kannattaa siis kokeilla aitoa maustetta – paitsi keittiössä myös vartalovoiteissa makuuhuoneessa. Aito tuoksu ei ole niin pistävä ja hallitseva kuin synteettisellä vanilliinilla. Tarkista tuotteiden sisällysluettelo!
"Oikea vanilja saa monisäikeisine aromeineen ja hekumallisine makuvivahteineen synteettisen vaniljan maistumaan huonolta pilalta", kirjoittaa Diane Ackerman kirjassaan .
