Elämä on kulkenut siihen suuntaan, että on aika ryhtyä rakentamaan uutta omakotitaloa. Aira Samulin haluaa asua omassa kodissaan viimeiseen asti.
Hyrsylän mutkana tunnettiin alun perin Suomen talvisotaa edeltäneen ajan itärajassa ollut outo, sienen tavoin itään pullistuva mutka Suojärven pitäjässä. Talvisodan sytyttyä puna-armeija saarsi mutkan ja siirsi sen asukkaat vankileirille. Välirauhan teon jälkeen huomattava osa heistä jäi palaamatta.
Tapahtuma jätti lähtemättömät jäljet Aira Samulinin mieleen – ymmärrettävistä syistä:
– Isäni oli saanut sinne komennuksen sotilastehtäviin ja siellä minä sitten synnyin ortodoksisuuden, itkuvirsien ja Karjalan kielen pariin. Kylä asukkaineen jäi sotavangeiksi. Yli tuhannesta ihmisestä kuoli toista sataa.
Samulin muistaa selvästi vanhukset:
– Ne mummot olivat ihania! Kun he jäivät vangiksi, luulin että kaikilta lähtee henki… onneksi tuli välirauha ja he pääsivät takaisin.
Sitten huomattavasti lännempää löytyi yllättäen Hyrsylä-niminen kylä, joka on esiintynyt jo keskiajan kartoissa.
– Tuntui että tähtiin on kirjoitettu, että kun sain syntyä Hyrsylässä niin ihanien ihmisten huomaan, on tehtävä heille palvelus - monumentti niille ihmisille, jotka kärsivät sotavankeudesta. Siksi päätin rakentaa karjalaisen talon, joka edustaa lähes 1000 vuotta vanhaa rakennuskulttuuria.
Vanhuudenkoti on kuin lapsuudenkoti
Nyt on elämä kulkenut sitten siihen suuntaan, että on aika ryhtyä rakentamaan uutta omakotitaloa. Omakotitalon rakentaminenhan mielletään usein nuorten perheiden asiaksi - tehdään lapsia ja tarvitaan lisää tilaa. Samulin on kuitenkin kiertänyt paljon vanhainkodeissa ja todennut, että moni haluaisi mieluummin asua omassa kodissaan viimeiseen asti.
