Matalaenergiatalon kevyet väliseinät muurattiin harkoista ohutsaumatekniikalla. Työ on varsin yksinkertaista ja menetelmät linjalankoineen perinteisiä. Valmistajan ohjeen mukaisesti lattiaa vasten tuli ensimmäiseksi irrotuskaista, joka joustaa hiukan lattian elämiseen. Lattian suoruudesta riippuen ensimmäinen varvi kiinnitetään joko muuraus- tai ohutsaumalaastilla.
Harkkojen mitoitus on sellainen, että kun niitä muurataan päällekkäin 11 rivin verran, seuraava eli 12. rivi ylittää oviaukon sujuvasti ilman erityisiä sovituspaloja. Harkot on reijitetty pystysuunnassa sillä tavalla, että täysissä harkoissa on kaksi ja puolikasharkoissa ylsi pitkulainen reikä, joiden kautta voidaan vaivattomasti vetää talotekniikan vaatimat vesi-, sähkö- ja muut putkitukset. Harkkolavoissa on aina sekä kokonaisia ja puolikkaita, minkä tarkoitus on tietysti helpottaa muurarin työtä: kun edetään puolen harkon limityksellä, pystyreiät sattuvat aina päällekkäin, jolloin seinän sisään syntyy yhtenäinen reikärakenne.
Jos sovituspaloja kuitenkin pitää tehdä, timanttilaikka on ehkä käytännöllisin työkalu niiden katkomiseen. Jos sovituspalasta tulee niin väljä, ettei se tartu ohutsaumalaastilla, käytetään apuna muuraussaumaa.
Oven ylitys tehdään erillisen metallikiskon avulla. Seinän rakentamisen ja laastin kuivumisen ajaksi sen alle pannaan tueksi pystysuuntainen tukilauta, ettei se pääse notkahtamaan. Laastin jämähdettyä seinän rakenne on luja ja oven ylitys pysyy varmasti paikallaan ilman tukilautaakin.
Kun muuraus on edennyt ylimpään varviin, katon rajaukseksi jätetään rakennesuunnittelijan määrittelemä painumisvara. Kattorakenteethan saattavat painua esimerkiksi lumikuorman alla, eikä väliseinä saa joutua kannattamaan niitä. Seinän yläpään tuenta kattorakenteisiin tehdään aina materiaalinvalmistajan ohjeiden mukaisesti
Ohjeissa sanotaan myös, että kun ulkoseinät on tehty matalaenergialämpöharkosta, kevyttä väliseinää ei kiinnitetä niihin millään tavalla. Ei siis käytetä minkäänlaisia ramloja, eikä myöskään liimata seiniä toisiinsa ohutsaumalaastilla. Välissä on pelkkä puskusauma, johon varataan kunnon elämisvara.
Kivitalossa kun ollaan, myös märkätilojen seinät on rakennettu kivestä: sehän on paras mahdollinen, kosteusturvallisin vaihtoehto märkien tilojen seinämateriaaliksi. Harkkomuurauksen kuivahdettua pesutilan puolelle on vedetty märkätilatasoite. Kun se on kuivunut, se hiotaan tasaiseksi poistamalla pärskeet ja liipinpiirrot ja vedetään praimeri valmistajan ohjeiden mukaisesti.
Tämän vedeneristysvalmistajan ohjeiden mukaan nurkkiin kiinnitettiin massan avulla vahvikekankaat. Hanakulmiin ja sähkömiehen tarvitsemiin läpivienteihin tehtiin kankaasta omat läpivientikappaleensa. Samassa yhteydessä vedettiin seinille kauttaaltaan ensimmäinen vedeneristyskerros. Sen annettiin kuivua ja kelattiin seuraava.
Valmistajan ohjeissa ilmoitetaan, kuinka monta litraa tai kiloa vedeneristysmassaa on käytettävä neliötä kohden. Kulutus on tarkastettava, kun on vedetty kaksi kerrosta - jos menekki ei ole täyttynyt, on levitettävä vielä kolmas kerros. Tässä ei saa kitsastella - se on raskas virhe! Kuivumisen jälkeen jostain roiskevesialueen ulkopuolelta leikataan pieni näytepala, jonka paksuus tarkastetaan digitaalimauserilla tai mikrometriruuvilla. Tulosta verrataan valmistajan antamaan minimiarvoon ja jos se täyttyy, voidaan lopuksi tehdä pöytäkirja, johon merkitään muun muassa ainemenekki ja tuotenumerot sekä kalvon paksuus ja mittauskohta.
(JKA 24.3.2006)