Uuspyhät Venäjän nationalismin kuriireina

Sitten vuoden 1988 Venäjällä on kanonisoitu pyhiksi yli 1500 historian henkilöä, mikä on enemmän kuin aiempina vuosisatoina yhteensä. Erityisesti presidentti Vladimir Putinin kaudella 2000-luvulla uuspyhien julistaminen on entisestään kiihtynyt.

Tutkija FL Elina Kahla kytkee uuspyhien massiivisen esiinmarssin Venäjän kansallisen identiteetin ja yhtenäisyyden etsintään.

”Vanhojen pyhien ja uuspyhien yhteinen piirre on, että vanhojen pyhien kategorioita sovelletaan tämän hetken ihannoituun kansalliseen historiankirjoitukseen ja heidän elämänkertojaan muokataan tämän hetken ideologisia, uskonnollisia ja nationalistisia tarpeita silmällä pitäen. Elämänkerta-aineistojen muokkaus muistuttaa tarkoitushakuisuudessaan ja stilisoinnissaan sosialistisen realismin metodia,”, tutkija kuvailee

Sosialistinen realismi oli Neuvostoliiton pysähtyneisyyden kaudella ainoa hyväksytty taidesuunta. Se oli realistista muodoltaan ja sosialistista sisällöltään. Se oli kanonisoitua ja sen piti heijastaa todellisuutta tiettyjä muotoja noudattaen.

Siihen kuului puoluekantaisuuden ja kansanomaisuuden lisäksi aina myös positiivinen sankari. päähenkilö. Positiivinen sankari oli fyysisten ja ideologisten kärsimysten koettelema. Hän oli myös suurille ihanteille ja tavoitteille uhrautuva ihminen.

Pyhäksi ihmiseksi julistamisen traditio sisältää paljon mystiikan aineksia, sillä pyhiksi julistettujen ihmisten elämänkerroissa on paljon yliluonnollisia aineksia. Kirkon pyhät ihmiset, joista lännessä käytetään sanaa pyhimys, ovat keskeinen osa ortodoksisuutta.

Ortodoksisen kirkon pyhät eivät ole synnittömiä. He ovat ihmisiä, jotka ovat osallisia Jumalan pyhyydestä.

Ortodoksisen elämänmuodon opas kuvaa heitä näin: ”Ihmisen omat ponnistukset Jumalan tahdon mukaisen elämän viettämiseksi sekä Jumalan lähettämä apu ja armo yhdessä saavat aikaan ihmisen pyhittymisen eli jumalallistumisen. Pyhien ihmisten kohdalla tämä prosessi on viety inhimillisesti katsoen hyvin pitkälle ja sen seurauksena ovat pyhät kyenneet suorittamaan monenlaisia ihmetekoja, kuten Jeesuskin teki aikoinaan.”

Ortodoksisessa kirkossa luetaan paljon pyhien elämänkertoja. Niiden lukua perustelleen tarpeella tehdä uskosta elävämpi kuin vain systemaattinen teologian esitys. Elämänkerroilla lisätään myös historian tuntemusta.

Kirkon pyhät muodostavat hierarkkisen kokonaisuuden, johon kuuluvat apostolit, evankelistat, profeetat, tunnustajat, marttyyrit, pyhittäjät ja vanhurskaat.

Tunnustajiksi kutsutaan uskonsa puolesta kärsineitä ja marttyyreiksi uskonsa vuoksi kuolleita. Munkkien ja nunnien joukosta tulevia kutsutaan pyhittäjiksi ja maalikkojen joukosta tulevia pyhiä vanhurskaiksi.

Pyhiksi isiksi nimitetään ortodoksisen kirkon suuria opettajia. Virallisesti kunnioitettujen pyhien lisäksi on vielä suuri joukko epävirallisesti kunnioitettuja pyhiä.

(MTV3 / Outi Parikka)