Työttömyysputken lyhentäminen pidensi työuria ja sitä kautta lisäsi valtion verotuloja ja vähensi tulonsiirtojen tarvetta, ilmenee Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) tutkimuksesta.
Tutkimus osoittaa, että vuoden 1950 alussa syntyneet työskentelivät lopputyöuransa aikana keskimäärin noin seitsemän kuukautta pitempään kuin vuoden 1949 lopulla syntyneet.
Vuoden 2005 eläkeuudistuksessa nostettiin eläkeputken alarajaa 55:stä 57 vuoteen.
– Tutkimukset osoittavat selvästi, että työttömyysputki heikentää ikääntyvien työllisyyttä ja työttömyysputken alaikärajan nostaminen lisää työllisyyttä, kertoo VATT:n tutkija Tomi Kyyrä tiedotteessa.
– Vertailtavien ryhmien välillä ei käytännössä ole muuta eroa kuin se, että vuoden 1950 puolella syntyneiden pääsy eläkeputkeen lykkääntyi. Tällöin ryhmien välisiä eroja on vaikea selittää muulla kuin työttömyysputken kiristyksellä, sanoo VATT:n tutkija Hanna Pesola.