Uskomaton yhdistelmä henkilökulttia, talouskasvua ja kovaotteisia sotilasoperaatioita – Venäjä Putinin vallassa tänään tasan 20 vuotta

Putin nousi pääministeriksi 9.8.1999 kun presidentti Boris Jeltsin nimitti hänet pääministeriksi ja seuraajakseen. Entinen tiedustelupalvelu FSB:n upseeri nousi rakettimaisesti maan johtoon ja maailmanlaajuiseen julkisuuteen lähes tuntemattomuudesta.

Monet ällistyivät kun Jeltsin nimitti seuraajakseen 49-vuotiaan FSB-johtajan Vladimir Vladimirovitsh Putinin. Putin oli suurelle osalle venäläisistä täysin tuntematon ja pysytteli tarkasti kaiken julkisuuden ulkopuolella. Poliittisesti kokematonta Putinia ehdittiin myös ounastella väliaikaisratkaisuksi, eikä ihme: Edeltäjät olivat selvinneet virassa vain pari kuukautta.

- Kuka ottaa tällaisen pääministerin vakavasti, kun heitä vaihdetaan kuin sukkia, tuhahti mm. Kommunistisen puolueen johtaja Gennadi Zjuganov Putinin valinnasta.

Luulo osoittautui kuitenkin nopeasti vääräksi, sillä Putin osoitti olevansa tehokas ja suorastaan häikäilemätön vallankäyttäjä.

Tshetshenian sota sinetöi Putinin vallan

Pääministerikauden alku oli verinen. Tshetsheenijohtaja Shamil Basajev oli joukkoineen hyökännyt Dagestaniin ja ilmoittanut perustavansa sinne islamistisen valtion. Putin vaati ja sai heti valtaan noustuaan oikeudet ohjata sotilasoperaatiota Dagestanissa.

Hyökkäys aloitettiin vain pari päivää myöhemmin. Basajevin joukot joutuivat vetäytymään vain viikkoa sen jälkeen kun Putin oli nimitetty pääministeriksi. Hinta oli kuitenkin kova: Moskovassa alkoi terrori-iskujen sarja, joissa kuoli satoja ihmisiä. Putin kuitenkin voimisti ennestään otteitaan ja käynnisti toisen Tshetsenian sodan. Sen osittain onnistuneiden operaatioiden myötä Putinin kansansuosio nousi Venäjällä lähes 80 prosenttiin ja on pysynyt siellä vuosikymmenet.

Sotatoimet jatkuivat kuitenkin Tshetsheniassa liki kymmenen vuotta aina vuoteen 2009 saakka jolloin Venäjä ilmoitti lopettaneensa terrorisminvastaisen operaationsa Tshetsheniassa.

Sotatoimien aikana kuoli liki 4500 venäläissotilasta. Tshetsheenirintamalla arviot kuolleiden määrästä ovat epäselviä, mutta vaihtelevat 10 000 - 20 000 välillä.

Henkilökultti alkaa rakentua

Tshetshenian sota tarjosi kovaotteiselle FSB-upseerille erinomaisen väylän kansan sydämiin, sillä terrorismi ja erityisesti Moskovan kerrostalopommitukset vuonna 1999 olivat saaneet venäläiset raivoihinsa.

Putinin tietoisen karkeat puheet terroristien ampumisesta "vaikka ulkohuussiin" tekivät selvästi vaikutuksen venäläisiin, ja kansansuosio nousi kohisten.

Toinen keskeinen tekijä Putinin kansansuosion nousulle oli talous. Moni kammosi Neuvostoliiton hajoamisen sekavia aikoja ja talouskurimusta, ja Putinin lupaukset uudesta, vakaammasta Venäjästä olivat kovaa poliittista valuuttaa.

Henkilökultti alkoi syntyä osittain sattumien summana, mutta pian sitä alettiin hyödyntää aktiivisesti. Putinin viralliset muotokuvat ilmestyivät 2000-luvun alussa lukuisiin julkisiin tiloihin. Samaan aikaan julkisuuteen alkoi ilmestyä  toisenlaisiakin kuvia: Valokuvia Putinista ratsastamassa ilman paitaa, Putinista judo-ottelussa, Putinista tainnuttamassa tiikeriä tai pannoittamassa jääkarhua.

Kaduilla alkoi näkyä nuoria Putin-t-paidoissa.

2010-luvulle tultaessa Putin oli jo onnistunut vakiinnuttamaan asemansa "vakauden" edusmiehenä: Moni venäläinen koki ja kokee edelleen, että Putinin väistyminen johtaisi takaisin kaaokseen.

Nykyinen kausi päättyy 2024 - ja sitten hyppy tuntemattomaan

Putin tulee olleeksi Venäjän todellinen johtaja 20 vuotta. Venäjän perustuslaki estää presidentin virkakausien pidentämisen yli kahteen kauteen peräkkän, mutta Putin on jo käyttänyt lähes kaikki keinot valtakautensa pidentämiseksi. 

Putin on toiminut kaksi kautta presidenttinä (2000 - 2008), sen jälkeen pääministerinä Dmitri Medvedevin hoitaessa presidentinvirkaa 2008-2012, ja palannut sen jälkeen taas presidentiksi vuonna 2012. Yhden kauden kestoa on myös pidennetty neljästä kuuteen vuoteen. Nykyinen virkakausi päättyy siten vuonna 2024.

Sen jälkeen Venäjää odottaa suuri tuntematon. Uutta Putinia ei ole näköpiirissä, sillä kuten autoritaarisissa valtioissa yleensäkin, aidosti varteenotettavat ja avoimesti vallasta kiinnostuneet kilpailijat puuttuvat vallanpitäjän ympäriltä.

Se tiedetään, että Putinin kansansuosio on hapertumaan päin. Edes Krimin valtauksen vuonna 2014 tuoma noste ei ole osoittautunut yhtä pysyväksi kuin aikoinaan terrorismin vastainen sota. Luottamusluvut ovat laskeneet, ja yhä useampi venäläinen toivoo uudistuksia.

Johtaako se todellisiin poliittisiin muutoksiin Venäjällä tämän kauden jälkeen, on vielä arvoitus.