Urho Kekkosen Tarton vierailu palautti Viron suomalaisten mieliin

Luonnollisesti tämä oli omiaan nostamaan myös suomalaisten arvostusta heimoveljien silmissä. Matkan aikana ei varsinaisesti politiikkaa puhuttu - ainakaan julkisesti. Sen sijaan Kekkonen toivoi useaan otteeseen suomalais-virolaisten kulttuuri- ja tiedesuhteiden kiinteyttämistä. Samoin hän korosti Tarton ja Helsingin yliopistojen yhteistoimintaa eri aloilla. Näistä puheista virisivät mm. Helsingin Yliopiston Urheiluseuran (sittemmin ylioppilaskunnan urheilutoimikunnan) ja Tarton yliopiston vuosittaiset yleisurheilu- ja koripallokohtaamiset.

Uusi aikakausi alkoi

Suomen Viron-instituutin johtaja Juhani Salokannel on määritellyt, että Viro oli vuosina 1944-64 "Menetetty veljesmaa". Kekkosen vierailun merkitystä hän painottaa nimeämällä seuraavat vuodet "Kekkosen ohjaama Viro". Tätä ajanjaksoa seurasi hänen mukaansa noin 1967 alkanut "Itse löydetty Viro"; ensimmäisinä löytäjinä vanhat vasemmistolaiset, sitten Pentti Saarikoski ja viimein 60-luvun nuori polvi. Tuolloin pääsi Virossa vierailemaan myös amerikkalainen jazzmuusikko Charles Lloyd. Tämä tapaus sai odottaa vertaistaan vielä 30 vuotta. Sen sijaan suomalaisten massaturismin voi kirjata alkaneeksi 1980-luvulla. Samoihin aikoihin Virossa julkistettiin ns. neljänkymmenen kirje, joka kertoo virolaisten ahdingosta Brezhnevin ajan puristuksessa.

Linjanmuutos

Ennen Kekkosen vierailua Viro oli kadonnut useimpien suomalaisten mielistä. Viro-kuvaa vaalivat vain vanhat estofiilit ja pakolaiset. Kun virolaiset urheilijat Helsingin olympiakisoissa veivät viisi mitalia, heidät lähes poikkeuksetta kirjattiin yksinomaan neuvostoliittolaisiksi. Suomessa kiinteimmät yhteydet virolaisiin emigrantteihin oli ylioppilasjärjestöillä. Nykyäänkin suomalaiset tuntevat Virosta lähinnä Tallinnan.

Tallinna, vanha kaupunki

Viron vierailunsa jälkeen presidentti Kekkonen välitti vironystävien keskuuteen ilmoituksen, joka vaikutti pommin tavoin ja jonka vuoksi hänen toimiaan myös paheksuttiin. Kekkonen nimittäin ilmoitti, että on Suomen kansallinen etu, että virolaisuus säilyy nimenomaan Virossa. Tämän edellytyksenä oli suhteiden jäädyttäminen emigranttijärjestöjen kanssa. Tätä oli monen tuon ajan ylioppilaan ja muidenkin viromielisten vaikea ymmärtää. Sitäkin oudommalta tuo tuntui, kun tuoreessa muistissa oli Kekkosen Tarton-vierailu. Siihen kun oli kuulunut mm. vironkielinen puhe Tarton yliopiston juhlasalissa. Presidentti oli kyllä ilmoittanut Moskovaan puhuvansa Tartossa, mutta "unohtanut " mainita, että puhe on vironkielinen.
(STT)

Viroon matkustavien on aina hyötyä tietää muutamia sanoja:http://www.eki.ee/index.html.en