Isovanhemmilla on suuri halu olla mukana lastenlastensa elämässä. Näin sanoo sosiaalipolitiikan professori J. P. Roos. Hänen mukaansa lastenlasten asuminen ulkomailla koetaankin ongelmalliseksi - sekä lasten vanhempien että isovanhempien puolesta.
− Se on molemminpuolisesti ongelmallinen juttu. Isovanhemmilla on tarve olla kontaktissa lastenlapsiinsa.
− Varsinkin pienten lasten vanhemmat sen sijaan saattavat kaivat hoitoapua jokapäiväisessä elämässä, Roos muistuttaa.
Hänen mukaansa lastenlasten asuminen ulkomailla on kasvava ilmiö, mutta vielä tässä vaiheessa se on melko poikkeuksellista.
− Enemmänkin on sitä, että isovanhemmat asuvat ulkomailla, Roos sanoo.
Pääsääntö on se, että isovanhemmat haluavat olla kontaktissa lastenlastensa kanssa. Nykypäivän isovanhemmuus ei kuitenkaan ole entisellään. Eläkeläiset ovat paremmassa kunnossa kuin aiemmin, mikä tarkoittaa myös sitä, että heillä on enemmän tekemistä.
− Isovanhemmilla on yleisesti ottaen iso halu auttaa lastenlapsiaan, mutta isovanhemmat itse eivät kaipaa paljon apua omilta lapsiltaan ja lastenlapsiltaan.
− On ilmeistä, että isovanhempien aktiivisuus on lisääntynyt. Heillä on entistä enemmän omia kiireitä ja vähemmän aikaa osallistua lastenlastensa elämään, Roos pohtii.
Eläkeläisten aktiivisemman elämän lisäksi isovanhemmuus on muutenkin muuttanut muotoaan.
− Suurilta ikäluokilta isovanhemmat ovat kuolleet. Tällä hetkellä taas isovanhempia on paljon enemmän elossa ja lapsenlapsia on vähemmän kuin ennen, Roos laskeskelee.
Viime aikoina julkisuudessa on keskusteltu siitä, kuuluvatko isovanhemmat suomalaisten mielestä perheeseen. Roosilla on asiaan selkeä mielipide.
− Asia tuntuu jakavan suomalaiset. Henkilökohtaisesti olen vahvasti sitä mieltä, että isovanhemmat kuuluvat perheeseen!