Työaikoja ei lyhennetä lasten takia

Tutkija Laura Vaajakallion mukaan tämä kertonee työelämän jäykistä käytännöistä. Työelämästä on helpompi jäädä kokonaan pois, kuin siirtyä osa-aikaiseen työhön. Kahden työssäkäyvän vanhemman perheissä joka toisessa molemmat vanhemmat tekevät normaalia 35-40 tunnin viikkotyöaikaa. Perheitä, joissa molemmat vanhemmat tekevät pitkää yli 40 tunnin viikkotyöaikaa on vajaa seitsemän prosenttia. Tutkimuksen mukaan vanhempien työ nielee suuren osan monen lapsiperheen elämästä. Noin viidenneksessä pienten lasten perheistä vanhempien yhteenlaskettu työaika on vähintään 80 tuntia viikossa. Yhteensä yli sata tuntia viikossa tekeviä vanhempia on neljä prosenttia. Lapsettomilla pareilla osuus on lähes sama.

Vanhempien yhteenlaskettu työpanos ei juurikaan muutu lapsien lukumäärän kasvaessa perheessä. Sen sijaan lasten lukumäärä vaikuttaa isien ja äitien työllisyyteen. Mitä useampia lapsia perheessä on, sitä useammin äiti on kotona ja isien työpanos kasvaa. Tutkimuksen mukaan saman perheen vanhemmilla on paljon samankaltaisuutta työajoissa. Pitkät työpäivät keskittyvät samoihin perheisiin, samoin ylityöt. Säännöllinen ylityö on yleisintä silloin, kun puolisokin tekee säännöllistä ylityötä. Ilta- ja yötyötä tehdään eniten perheissä, joissa puolisonkin työajat ovat normaalin päivätyön ulkopuolella. Osittain tämä selittynee puolisoiden koulutuksen samankaltaisuudella.

Työaikajoustoihin ei ehkä ole mahdollisuutta, esimerkiksi sairaanhoitajien ja lääkärien työt ovat yleensä vuorotyötä. Yrittäjäpariskunnat saattavat tehdä työtä kellon ympäri. Suomalaisissa perheissä ei juurikaan sovelleta amerikkalaista mallia työajan järjestelyissä. Lähes 75 prosenttia haastatelluista keskiluokkaisista amerikkalaisperheistä oli vähentänyt työtunteja lasten ollessa pieniä. Perheet olivat keskittyneet vain toisen puolison uraan kerrallaan, toisen jäädessä kotiin tai siirtyessä osa-aikaiseen työhön. Suomessa kattava päivähoitojärjestelmä mahdollistaa yksilölliset ratkaisut työaikojen järjestelyissä.

(STT)