Tuula-Liina Varis: Suomalainen kirjailija ei rikastu työllään

Kirjapiirin kahdeksannessa jaksossa lauantaina 23. marraskuuta vieraana nähdään kirjailija Tuula-Liina Varis. Hänen uusin teoksensa Että tuntisin eläväni on useaan eri aikakauteen sijoittuva novellikokoelma.

– Teos on eräänlaisia rakkauskertomuksia, tarinoita rakkauden kauneudesta ja kauheudesta. Kaikki tarinat yhdistyvät toisiinsa. Ne tapahtuvat eri sukupolvissa mutta samassa suvussa. Ensimmäinen tarina tapahtuu vuonna 1926. Muissa ei ole yhtä tarkkaa ajanmäärettä. Kirjassa liikutaan myös nykyajassa, Varis sanoo.

Monia romaaneja kirjoittanut Varis päätyi tällä kertaa kirjoittamaan novellikokoelman. Kirjailija kertoo olevansa itse suuri novellien ystävä, ja hän arvostaa suuresti Alice Munron palkitsemista Nobelin kirjallisuuspalkinnolla tänä vuonna. Lisäksi Varis pitää esimerkiksi Anton Tšehovin ja Margaret Atwoodin novelleista.

Suomalaiset naiskirjailijat jäävät miesten varjoon

Varis kertoo lukevansa aina, ja hänellä täytyy jatkuvasti olla jokin teos lukemisen alla. Yleensä hän lukee selällään illalla sängyssä, mutta joskus asento ei ole osoittautunut sopivaksi lukemiseen – Jörn DonnerinMammutti on niin suuri ja painava kirja, että sen lukeminen sängyssä vaati tukemista. Varis lukee mielellään myös suomalaisten naiskirjailijoiden teoksia.

– Suomessa on ollut mahtavia naiskirjailijoita kuten Maria Jotuni. Aila Meriluoto on hieno runoilija. Minulla menee lukeminen joskus teemoittain, eli minulla on ollut esimerkiksi Eeva Kilpi -kesä. Moniin kirjailijoihin palaa aina vain uudestaan, Varis kuvaa.

Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtajana toimiva Varis toivoo, että suomalaiset naiskirjailijat olisivat näkyvämpiä.

– Mieskirjailijat ovat naisia näkyvämpiä, eikä se ole ollut tietoinen päätös naiskirjailijoilta, Varis pahoittelee.

Kirjailijoiden asema voisi olla parempi

Suomalaisten kustantamoiden huonovointisuus on nostettu viime vuosina julkisuuteen. Miten kirjallisuus voi tämän päivän Suomessa?

– Kirjallisuus voi Suomessa sekä hyvin että huonosti. Suomalaiset kirjoittavat paljon. Tuntuu, että ihmiset myös lukevat todella paljon, ja lainaustilastot ovat korkeat. Kirjailijan työ ammattina ja toimeentulona ei voi yhtä hyvin. Apurahoitus on pientä, ja tulot ovat pienet. Runot ja esseet eivät ole myyviä, ja siksi niitä ei julkaista niin paljon. Se on ikävää ja huonoa kehitystä, hän sanoo.

Vuodesta 2007 lähtien Suomessa on ollut voimassa lainauskorvauslaki, joka on parantanut kirjailijoiden ja kääntäjien asemaa kirjastojärjestelmässä. Kirjailija saa kuitenkin vain noin 60 euron suuruisen korvauksen tuhatta kirjastolainausta kohden. Variksen mukaan järjestelmästä hyötyy eniten sellainen kirjailija, jolla on suuri tuotanto ja pitkä ura takanaan. Muissa Pohjoismaissa kirjailijat saavat huomattavasti enemmän lainakorvausta kuin Suomessa.

Millainen kokemus on ollut olla Kirjailijaliiton puheenjohtaja?

– Tämä on ollut hirveän hieno kokemus. Olen toiminut puheenjohtajana vuodesta 2009 lähtien. Käytännössä katsoen työ on sisältänyt paljon edunvalvontatyötä. Toki työ on vienyt paljon aikaa kirjoittamiselta. Kirjailijan paras ystävä on toinen kirjailija. Kirjailijat ymmärtävät toisiaan ja toistensa työtä. Olen hyvin kiitollinen, että olen saanut toimia puheenjohtajana, Varis toteaa.

Manuela Bosco: Kirjat ovat materiaalisen maailman tärkeimpiä asioita

Tietokirjailija Saku Tuominen yrittää saada onnellisuudesta kiinni

Taidehistorioitsija Riitta Konttinen sukelsi suomalaisten suurtaiteilijoiden arkielämään

Ohjaaja Niina Lahtinen rakastaa hauskojen miesten kirjojaDekkarisarjan päättänyt Matti Rönkä itki kirjan loppukohtausta kirjoittaessaan

Emmi Maaranen, emmi.maaranen(at)mtv.fi