Suomessa valtaosa vero-oikeuden tutkijoista työskentelee verokonsulttiyhtiöille, minkä takia heidän tutkimuksensa ei ole riippumatonta. Näin arvioi asiasta uutta tutkimusta julkaissut Helsingin yliopiston tutkija Santtu Raitasuo.
– Olen havainnut, että nämä kaksi roolia, akateeminen tutkimus ja verokonsultointi usein sekoittuvat, ja tämän takia tutkimus ei ole riippumatonta, sanoo väitöskirjatutkija Santtu Raitasuo.
– On hyvä kysymys, että voiko näitä rooleja yhdistää mitenkään järkevällä tavalla vai pitäisikö kokonaan rajoittaa tällaista työskentelyä, tutkija pohtii.
– Jos tutkija, jolta lausunto tilataan, on tehnyt aiemmin sellaista tutkimusta, missä hän sanoo, että veroviranomaisten kanta on oikea, niin silloin hän ei tietenkään voi kirjoittaa sellaista lausuntoa, joka on ristiriidassa sen tutkimuksen kanssa. Tämän takia heillä on kannustin tehdä sellaista tutkimusta, joissa painottuu verokonsulttiyhtiöiden ja niiden asiakkaiden etu. Esimerkiksi sellaista, että veronkiertoon ei puututa kovin helposti, väitöskirjatutkija arvioi.
Arveluttava kaksoisrooli
Oikeustieteellisen tutkimuksen tulisi olla riippumatonta, koska tuomarit ja veroviranomaiset käyttävät sitä laintulkinnan apuna. Vastaavasti Raitasuon mukaan verokonsulttiyhtiöt pyrkivät minimoimaan asiakkaidensa verot, ja puolustamaan oikeudenkäynnissä verolainsäädännön tulkintaa, joka on mahdollisimman edullista heidän päämiehelleen.
Professori pitää Päivi Leino-Sandberg pitää asiantuntijan tutkijan kaksoisroolia arveluttavana.
– Yhtäältä he toimivat professoreina, johon liittyy oletus siitä, että he ovat objektiivisia asiantuntijoita, ja kertovat, mitä oikeus sanoo, ja että miten oikeutta pitäisi tulkita. Samalla heillä on aika vahva kaksoishatutus eli he antavat maksusta lausuntoja, isoja yrityksiä varten, ja tietysti lausuntojen keskeinen tarkoitus on se, että millä tavalla veroja pystyisi pienentämään, eli jonkinlainen verojen välttely, kertoo eurooppaoikeuden professori Päivi Leino-Sandberg Helsingin yliopistosta.
Tutkimuksen mukaan verotutkijoiden kaksoisroolista seuraa, että yliopistoilla harjoitettu verolainsäädännön tutkimus on oikeustieteen sijasta monin paikoin käsitettävissä pikemminkin verosuunnittelun tieteeksi.
"Tämä professori on sellainen, jolta ei kannata lausuntoja pyytää"
Miten tämä asiantuntijalausumisiin liittyvä mekanismi toimii?
– Näissä oikeudenkäynneissä ainoastaan yksityinen osapuoli ostaa lausuntoja vero-oikeuden professoreilta tai tutkijoilta. Jos tutkija esittää sitten lausunnossaan, että veroviranomaisen laintulkinta on oikea tai vakuuttavampi kuin sen yksityisen tahon, niin häneltä ei varmaan tilata jatkossa lausuntoja, koska ne ovat arvottomia yksityisen tahon näkökulmasta. Tässä on ne taloudelliset kannustimet verotutkijoille esittää näissä lausunnoissa sellaisia tulkintoja, mitkä ovat yksityisille yrityksille ja veronmaksajille edullisia, Raitasuo kommentoi.
– Jos kirjoittaa lausunnon, jossa lähdetään siitä, että kertoo, millaista oikeus on, ja miten sitä pitäisi tulkita, niin periaatteessa lausunto voi olla silloin sellainen, että se ei vastaa tilaajan näkemystä. Silloin ehkä huomataan, että tämä professori on sellainen, jolta ei kannata lausuntoja pyytää, koska hän on liian kriittinen tai tulkinnat eivät vastaa sitä, mikä oman asiakkaan näkemystä tässä asia on, arvioi Leino-Sandberg.
– Toinen puoli on se, että jos löytyy asiantuntija, jolta tulee myötäsukaisia kannanottoja, niin niitä on hyödyllistä tilata, ja jos ne palvelevat asiakkaan etua, niin niitä kannattaa käyttää vastaisuudessakin. Kysymys tässä on oikeudellisen asiantuntijuuden ostamisesta. Onko se asianmukaista, että professorin asemasta tämän tyyppistä toimintaa tehdään? jatkaa Leino-Sandberg.
Piilotetut sidonnaisuudet
Tutkijoiden sidonnaisuudet konsulttiyhtiöihin ovat tähän asti olleet pääosin piilossa, toteaa Raitasuo.
Tutkimusartikkelissa käydään läpi vero-oikeudenkäyntiä, jossa kotimaiset vero-oikeuden tutkijat osallistuivat oikeudenkäyntiin ja julkaisivat siihen liittyvää tutkimusta, mutta jättivät ilmoittamatta sidonnaisuutensa tutkimuksessaan.
– Tämä on tutkimuseettisten periaatteiden vastaista. Oikeudenkäynnissä oli kyse tapauksesta, jossa suomalaisten pörssiyhtiöiden johtavat pyrkivät välttämään ansiotuloveron palkkioistaan, Raitasuo sanoo.
”Kun veroviranomaisten ja tuomioistuinten oikeuslähteenä käyttämä oikeuskirjallisuus on tällä hetkellä suurelta osin verokonsulttien kirjoittamaa, voi kysyä, missä määrin lainkäyttöä veroasioissa voidaan pitää Suomessa riippumattomana.” – Ote Raitasuon Verosuunnittelun tiede? Tapaustutkimus akateemisen verotutkimuksen sidonnaisuuksista -tutkimusartikkelista
Tutkimuksessa kerrotaan myös muun muassa vuoden 2014 Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä, jonka seurauksena oikeuskiistan kohteena ollutta verosuunnittelurakennetta hyödyntävät yritykset onnistuivat välttämään satoja miljoonia euroja yhteisöveroa Suomessa. KHO päätyi kaksoisroolissa olevien tutkijoiden suosittelemaan laintulkintaan.
– Jotkut onnistuvat välttämään verojaan, niin sitten muiden suhteellinen osuus koko verokakusta kasvaa. Onhan tämä tällainen veronmaksajien yhdenvertaisuuden ongelma ennen kaikkea, toteaa tutkija.
Palkkio voi olla kymmeniä tuhansia
Raitasuon mukaan verotutkijan työskentely konsulttiyhtiössä on yleistä.
– Valtaosa suomalaisista julkaisevista verotutkijoista työskentelee jossain määrin näiden konsulttiyhtiöiden asianajotoimistojen palveluksessa. On hyvä kysymys, voiko näitä edes yhdistää mitenkään järkevällä tavalla, vai pitäisikö vaan kokonaan rajoittaa tällaista työskentelyä.
Raitasuon mukaan asiantuntijalausuntojen tehtailu yksityisille asiakkaille voi jopa kaksinkertaistaa professoreiden vuosiansiot. Yksittäiset lausuntopalkkiot voivat olla viisinumeroisia.
– On tietysti selvää, että jos joku on netonnut tuhansien tai ehkä kymmenientuhansien eurojen palkkiot jostain lausunnosta, niin täytyy olla aikamoinen ihmemies, että sillä ei olisi vaikutusta siihen, että minkälaisia näkemyksiä houkuttaa siinä asiassa esittää, arvioi Leino-Sandberg.
"Professorin palkka maksetaan veronmaksajien tuloista"
Professori huomauttaa, että yliopiston professorin palkka maksetaan veronmaksajien tuloista.
– Ajattelen, että asiantuntemus on ensisijaisesti yhteiseen käyttöön eli käytetään sitä yhteiskunnallisesti tärkeisiin asioihin, arvioi Leino-Sandberg.
Tutkijat toivovat lisää läpinäkyvyyttä
Raitasuo ei näe mitään perustetta sille, miksi tuomioistuimet eivät julkaise tuomioon vaikuttaneita asiantuntijalausuntoja ja tutkimuskirjallisuutta.
– Suomessa on sellainen traditio tai kulttuuri, että sitä ei koskaan julkaista näissä tuomioissa, milloin siellä on käytetty mitäkin tutkimusta ja toinen kysymys on tämä oikeustieteelliset asiantuntijalausunnot, joita lähinnä vero-oikeuden professorit kirjoittavat, niin niistäkään ei ole usein mitään mitään mainintaa näissä tuomioissa, toteaa Raitasuo.
Pitäisikö olla?
– Ilman muuta. Se olisi hyvin helppo askelma läpinäkyvyyden lisäämiseksi.
Myös Leino-Sandberg toivoo lisää läpinäkyvyyttä.
– Tiedämmekö me, että minkälaiseen aineistoon tuomioistuimet ratkaisunsa perustavat? Tietysti sielläkin puolella on syytä varmasti harkita sitä, että pitäisikö näiden käytettyjen asiantuntijoiden nimien olla julkisia, jotta pystyttäisiin arvioimaan sitä, millaisia sidonnaisuuksia käytetyillä asiantuntijoilla oikein on, arvioi Leino-Sandberg.
"Vuoden tärkein artikkeli"
Entäpä jos professori tai tutkijan kirjoittama lausunto ei nosta asiakkaan osakkeita oikeuskäsittelyssä?
– Se asiakas voi aina kääntyä toisen professorin puoleen ja tuomioistuin ei saa mitään tietoa siitä, että joku on kirjoittanut epäedullisen lausunnon tai kieltäytynyt lausunnosta, sanoo Raitasuo.
Leino-Sandberg pitää tuoretta tutkimusartikkelia isossa arvossa.
– Itse pidän sitä kyllä oikeastaan tämän vuoden tärkeimpänä oikeustieteellisenä artikkelina. Se on vahva tutkijapuheenvuoro asiasta, joka on yhteiskunnallisesti hirvittävän tärkeä. Artikkelin perusteella syntyy kysymyksiä, joita on syytä arvioida. Se saattaa olla myös jossain määrin työnantajan eli yliopiston tehtävä.