Mainoskuvissa keimaileva pikkutyttö ei ole automaattisesti muotiteollisuuden uhri. Tätä mieltä on lasten muotikuvia tutkinut Annamari Vänskä, joka suhtautuu kriittisesti median puheeseen lasten seksualisoinnista.
Lapsi on tehokas katseenvangitsija. Muotikuvissa keimaileva tyttö saa katseen pysähtymään. Samalla kun vaateketjut myyvät kauniilla kuvilla tuotteitaan, erityisesti mediassa käydään huolestunutta keskustelua lasten seksualisoinnista.
– Lapsen asema on aikuisten kulttuurissa hirveän latautunut. Yhtäältä puhutaan siitä miten paljon lapsia pitää suojella ja siitä, miten paljon lapsia pitää osallistaa aikuisten kulttuuriin eli tuoda osaksi samoja asioita, joita aikuisetkin tekevät. Ristiriita suojelemisen ja osallistamisen välillä on aikamoisella törmäyskurssilla. Siitä syntyy kiihkeitä ja emotionaalisesti latautuneita keskusteluita, lasten muotikuvia tutkinut ja palkitun Muodikas lapsuus -kirjan kirjoittanut Annamari Vänskä tietää.
Ajatus viattomasta lapsesta on kuitenkin varsin uusi ilmiö. Viattomuuden ajatus vahvistui 1800-luvulla, jolloin ensimmäisiä lakeja lapsityövoimasta alettiin säätää. Kun lapsi ei enää ollut perheelle pelkkä työntekijä, hänen emotionaalinen arvonsa nousi.
– Tähän aikaan myös aikuisuus ja lapsuus alettiin selkeämmin erottaa toisistaan, Vänskä sanoo.
Ajatus siitä, että vaate kuvastaa persoonaamme, vakiintui niin ikään 1800-luvulla.
– Äidit alkoivat pukea lapsiaan mielellään viattomana pidettyyn valkoiseen, jonka ajateltiin symboloivan myös perheen puhtautta. Valkoinen oli myös valkoisen rodun, eteerisyyden ja ruumiittomuuden symboli, Vänskä kertoo.
