Pieniä muinaisia mustia aukkoja saattaa viuhahdella Aurinkokuntamme läpi jopa kymmenen vuoden välein. Tuoreen tutkimuksen mukaan kyseisiä teoreettisia mustia aukkoja voisi kenties kyetä seuraamaan Marsin kiertorataan aiheutuvan heilahtelun kautta.
Tutkimuksen keskiössä olivat teoreettiset, atomin kokoluokkaa olevat primordiaaliset mustat aukot, jotka teorian mukaan ovat syntyneet välittömästi alkuräjähdyksen jälkeen. Tällaisia mustia aukkoja voisi olla levinnyt ympäri kosmosta.
Tutkijoiden mukaan paljon puhuttu pimeä aine saattaa koostua juurikin primordiaalisista mustista aukoista, joissa asteroidiin verrattava massa olisi pakkautunut atomin kokoluokkaa olevaksi mustaksi aukoksi. Tutkimuksesta uutisoi Science Alert -sivusto.
Tutkijat laskivat, että atomin kokoluokkaa oleva musta-aukko saattaisi viuhahtaa Aurinkokuntamme läpi keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa. Tällaisia minikokoluokan mustia-aukkoja ei voisi suoraan nähdä, mutta niiden massa vaikuttaisi kuitenkin taivaankappaleiden liikeisiin.
Lue myös: Mustien aukkojen säteilylle saatiin selitys Suomessa
Tutkijatiimi laski, että jos primordiaalinen musta aukko ohittaisi Marsin 450 miljoonan kilometrin etäisyydeltä, riittäisi se aiheuttamaan planeetan rataan havaittavissa olevan muutoksen.
Muutos Marsin radassa olisi vain noin yhden metrin luokkaa kymmenessä vuodessa, mutta se riittäisi, sillä jo nykyään Marsin ja Maan välinen etäisyys kyetään mittaamaan kymmenen senttimetrin tarkkuudella.
Tutkijoiden mukaan tavalliset asteroidit eivät aiheuttaisi massallaan samanlaista heilahtelua taivaankappaleisiin, vaan niiden tapauksessa ratoihin aiheutuneet muutokset olisivat huomattavasti hitaampia.
Lue myös: Nasan pysäyttävä video näyttää, miltä tuntuu matkata mustan aukon sisälle
Tutkimusta vetänyt astrofyysikko Tung Tram MIT-yliopistosta laski myös sen, mitä tapahtuisi ihmiselle, jos primordiaalinen musta aukko kulkisi hänen ohitseen metrin etäisyydeltä. Laskelman mukaan henkilö lennähtäisi kuuden metrin päähän yhden sekunnin aikana.
Tutkimus on julkaistu Physical Review D -julkaisussa
4:20