Turvapaikanhakijoiden varallisuus syynissä Suomessakin: Tarkistetaan kuukausittain

Maahanmuuttoviraston vastaanottoyksikön tulosalueen johtaja Olli Snellman kertoo, että suurimmalla osalla turvapaikanhakijoista ei kuitenkaan ole varallisuutta, joka estäisi avustuksen saannin.

Perinteisesti vastaanottoraha on jätetty myöntämättä, kun turvapaikanhakijalla on ollut tarpeeksi Suomessa töistä ansaittuja tuloja. 

Ennen vuonna 2011 voimaan astunutta lakimuutosta turvapaikanhakijoille myönnettiin toimeentulotukea. 

– Tilanne ei ole juurikaan muuttunut. Käytännössä nykyinen menettelytapa on täysin sama kuin toimeentulotuen puolella, Snellman kertoo.

Turvapaikanhakijoiden toimeentulotuesta luovuttiin, koska siihen liittyy myös muita avustuksia.

– Silloin voitiin hakea esimerkiksi työmarkkinatukea Kelalta. Päätettiin, että toimeentulotuki ei tästä syystä sopinut turvapaikanhakijalle. Voi kuitenkin olla montaa mieltä siitä, olisiko se järjestelmä ollut aivan käyttökelpoinen.

Turvapaikanhakijoiden työllistyminen heikkoa

Snellmanin mukaan turvapaikanhakijoiden työllistyminen on nykyisellään melko alhaista. Syitä on useita.

– Turvapaikanhakijat eivät voi yleensä avata pankkitilejä Suomessa. Lisäksi on rajoituksia siihen, milloin työnteon saa aloittaa. Myös työmarkkinoille pääseminen on monelle hankalaa.

– Töitä tekeviä on vähemmän kuin esimerkiksi noin kymmenen vuotta sitten. Silloin turvapaikanhakijoissa saattoi olla kansallisuusryhmiä, joiden työllisyysprosentti oli jopa 60-70 prosenttia.

Snellmanin mukaan töissä käyvien turvapaikanhakijoiden palkkaa ei oteta kokonaisuudessaan huomioon vastaanottorahan myöntämisperusteiden arvioinnissa. Tuloista noin 15 prosenttia tai maksimissaan 150 euroa jää tarkastelun ulkopuolelle.

– Työntekoa pyritään tukemaan tällä tavalla. Ei voida olettaa, että ihminen eläisi pelkästään vastaanottorahan varassa, hän kertoo.

Turvapaikanhakija ei kuitenkaan voi kuukaudessa tienata kuin muutamia satoja euroja menettämättä vastaanottorahaa.

– Vastaanottoraha on verrattain pieni. Turvapaikanhakijoiden palkatkaan eivät mitään järkyttävän isoja ole, Snellman lisää.

Varallisuus tarkistetaan kuukausittain

Snellmanin mukaan turvapaikanhakijoiden varallisuutta ja oikeutta vastaanottorahaan valvotaan samoin kuin toimeentulotukea hakevien kohdalla.

– Ihminen hakee vastaanottorahaa kirjallisella hakemuksella tai suullisesti vastaanottokeskuksessa. Päätösaika on kuukaudesta kolmeen kuukauteen. Maksu tapahtuu keskimäärin kuukauden välein.

Koko kuukauden avustusta ei makseta kerralla, jos on pelko siitä, että turvapaikanhakija katoaa rahojen kanssa.

Snellmanin mukaan vastaanottorahan maksua voidaan harkita uudelleen, jos turvapaikanhakija saa esimerkiksi rahalähetyksen kotimaastaan.

Turvapaikanhakijalta voidaan periä maksu vastaanottopalveluista, jos henkilöllä on työstä saatuja tuloja. Snellmanin mukaan maksu on kuitenkin nimellinen, eikä se kata tarjottujen palveluiden kustannuksia. Peritty summa voi olla maksimissaan yhdeksän euroa päivässä.

– Rahaa on peritty ihmisiltä, jotka ovat olleet pitkään työelämässä. Näitä tapauksia ei ole kovin paljoa. Yleensä töissä käyvät elättävät itsensä ja asuvat yksityisissä asunnoissa. 

Vastanottorahan suuruus on enimmillään noin 315 euroa. Jos vastaanottokeskus tarjoaa turvapaikanhakijoille ruokapalvelut, avustus on noin 92 euroa.