Turvapaikanhakijoiden ruokaprotesti: "Taustalla särkynyt unelma"

– 2003 Saddamin vallan kaatumisen jälkeen alkoi 12 vuoden valtaapitävien (yhdysvaltalaisten ja irakilaisten) yritys ja totaalinen epäonnistuminen hoitaa Irakin ja alueen asiat kuntoon. Tämä kasvatti jo petettyjen sukupolvien päälle uuden – suhteellisen koulutetun ja varakkaankin– massan, joka halusi pian pois konflikteista. Heistä merkittävä osa koostuu näistä pojista, jotka tänne Suomeenkin nyt eksyivät. 

– Suuret odotukset olivat rakentuneet erityisesti 12 viime vuoden aikana systemaattisesti kuulopuheen, sosiaalisen median ja elokuvien myötä. Monet Euroopassa opiskelleet ja töitä tehneet antoivat jatkuvasti hyvää palautetta Euroopasta paratiisina verrattuna Irakiin ja erityisesti Pohjolasta paikkana, jossa unelmat toteutuisivat.

"Ongelmat kasvavat, jos niihin ei puututa nyt"

Al-Taee pitää tärkeänä, että Suomessa pitkään asuneet maahanmuuttajat auttaisivat uusia tulokkaita sopeutumaan.

– Ratkaisujen eteenpäin viemiseksi tarvitaan kansainvälistä poliittista tahtoa mikä maailmalta tuntuu nyt puuttuvan. Suomen osalta on tärkeää integroida jo Suomessa pitkään eläneet maahanmuuttajat uusien pakolaisten odotusten käsittelyvaiheeseen.

– Jo maassa pitkään elänyt voisi kertoa mitä suomalainen yleisö uudelta pakolaiselta odottaa, jotta tämä voisi vastaisuudessakin saada apua. Tämän yhteistyön käynnistymiseen tarvitaan sekä viranomaisten että maahanmuuttajajärjestöjen tiivistä yhteistyötä.

– Jos yhteistyötä ei saada aikaiseksi, tulee syrjäytymisen ja vastakkaisasettelun vaara Suomessa ja muuallakin Euroopassa näyttäytymään vaarallisemmin kuin vain ruuanhäväistyksenä, Al-Taee arvioi.

Juttua muokattu su 4.10. klo 11.00: Lisätty Al-Taeen kirje juttuun kokonaisuudessaan, lisätty jutun kolmanteen kappaleeseen, että nykyisen tilan taustalla ovat erityisesti Irakin pitkittyneet konfliktit ja niiden huono hoito.

Koska Euroopasta kävi kutsu saada mahdollisuus parempaan elämää ja Irakin sekä pakolaisleirien olot olivat niin huonot, moni nuori oli jo tehnyt aiepäätöksen tulla kokeilemaan onneaan ja pelastautumaan turvattomalta (sekä turvallisuustilanteen että tulevaisuuden odotusten) Irakia karkuun Länteen. Suuret odotukset Lännessä elämisen suuresta juhlasta ja ilosta olivat rakentuneet erityisesti 12 viime vuoden aikana systemaattisesti kuulopuheen, SOMEn ja elokuvien myötä. Moni, joka pääsi Eurooppaan opiskelemaan tai yrittämään erinäisiä business-mahdollisuuksia sekä ulkomailla käynyt virkamiehistö antoivat jatkuvasti hyvää palautetta Euroopasta paratiisina verrattuna Irakiin ja erityisesti Pohjolasta paikkana, jossa unelmat toteutuisivat.

Koska pakolaisuuden eli salakuljettamisen hinta asiakkaiden määrän kasvun myötä ja Euroopan johtajien kutsun mahdollistaminen laskivat 300% alkuperäishinnoista, moni jo koki kannattavaksi lähteä kokeilemaan elämäänsä paratiisissa. Mitä enemmän Eurooppaan lähti ihmisiä sen ahtaammaksi vastaanottokeskukset tulivat ja sitä vaikeammaksi kävi unelman toteutuksen, mikä oirehtii nyt monilla erinäisin mielenilmauksin.

Kuitenkin suuri enemmistö on tullut Suomeen erityisesti syyrialaisten ja keski-Irakista paenneiden joukosta terrorismia, pommeja, miliisejä ja huonoja pakolaisleirien olosuhteita karkuun. YK ilmoitti jo puoli vuotta sitten Irakissa, että heidän hallinnoimansa miljoonia asukkaita turvanneet leirit ovat pian vaarassa sulkeutua, koska YKlta oli varat jo ehtyneet niiden ylläpitoon. Koska apu ei tullut, moni kynnelle kykenevä lähti perheensä edellä etsimään parempaa vaihtoehtoa. Jos kansainvälinen yhteisö olisi hoitanut velvollisuuksiaan oikein lähi-Idän konfliktien ratkaisemiseksi erityisesti Syyriassa, oltaisiin nyt paljon paremmassa asemassa käsitellä pienempiä pakolaiskriisejä lähi-Idän suunnalta. Tästä Presidentti Ahtisaarikin on muistuttanut moneen otteeseen.

Toisekseen Euroopalta ja erityisesti EUlta ei ole löytynyt tarpeeksi vahvaa ja eheätä koordinoinnin halua kasvattaa ja hallinnoida pakolaiskiintiöitä, mikä puolestaan on johtanut EUn osalta viestin ja menettelytapojen perverssioon sekä EU:n sisällä että pakolaisleireillä.

Ratkaisuja olisi CMIn kaltaisella riippumattomalla ja pragmaattisella organisaatiolla tarjota konfliktien ratkaisemiseksi näiden synnyinsijoilla, mutta ratkaisujen eteenpäin viemiseksi tarvitaan kansainvälistä poliittista tahtoa mikä maailmalta tuntuu nyt puuttuvan. Suomen osalta on tärkeää integroida jo Suomessa pitkään eläneet maahanmuuttajat uusien pakolaisten odotusten käsittelyvaiheeseen, juuri siihen alkukohtaan, jossa jo maassa pitkään elänyt voisi sanoa kokemuksella, että mitä suomalainen yleisö uudelta pakolaiselta odottaa, jotta tämä voisi vastaisuudessakin saada apua. Tämän yhteistyön käynnistymiseen tarvitaan sekä viranomaisten että maahanmuuttajajärjestöjen tiivistä yhteistyötä. Jos yhteistyötä ei saada aikaiseksi, konfliktien jatkuessa Lähi-idässä niin syrjäytymisen ja vastakkaisasettelun vaara Suomessa ja muuallakin Euroopassa tulee näyttäytymään vaarallisemmin kuin vain ruoanhäväistyksenä. Medialla on tässäkin suuri vastuu ja rooli käsitellä näitä asioita analyyttisemmin, selkeästi ja kiihkottomasti.