Goottityyli kulta-aikaa olivat keskiajan vuodet 1140–1450. Myöhemmin siitä tulikin eräänlainen keskiajan symboli, joka edelleen kiehtoo monia. Gootti-ideologiasta kiinnostuneet voivat ulottaa elämäntyylinsä myös sisustukseen.
Renessanssin ajan italialaistaiteilijat katsoivat olevansa roomalaisten seuraajia. He pitivät Rooman valtakunnan hävittäneitä gootteja hävityksen ja barbarian synonyymina ja alkoivat kutsua hylkäämäänsä ja halveksimaansa aikaisempaa, vanhaa taidetyyliä tästä syystä ”goottilaiseksi”.
Vähitellen termi vakiintui ja neutralisoitui. 1700- ja 1800-luvun vaihteessa muodissa olleet englantilaiset kauhuromantikot sijoittivat tarinansa usein goottityylisiin linnoihin ja kartanoihin. Tätä kauhuromantiikkaa hyödyntänyttä musiikkisuuntausta alettiin nimittää goottirockiksi, eikä siitä olekaan enää pitkä matka nykyiseen gootti-alakulttuuriin.
Linjat ylöspäin
Gotiikkaa on luonnehdittu tyyliksi, joka pyrkii ylöspäin. Sekä rakennustaiteessa, pukumuodissa että sisustuksessa suosittiin erityisesti pystysuoria linjoja, jolla pyrittiin korkeaan ja pitkänomaiseen kokonaisvaikutelmaan.
Goottilaisessa katedraaleissa katto kohosi entistä korkeammalle, eli kuten aikalaiset sanoivat: "Yhä lähemmäs Jumalan taivasta". Tämän loistokkuuden takia goottilaisiin kirkkoihin jouduttiin suunnittelemaan kokonaan uudenlainen tukijärjestelmä.
Edeltäjäänsä, ankaraan ja säännönmukaiseen tyyliin verrattuna gotiikka oli vapaata ja kevyttä. Goottisen tyylin tuntomerkeiksi muodostuivat pystysuoruuden lisäksi suippokärkiset holvikaaret. Valo oli tärkeää, sillä sitä pidettiin jumaluuden vertauskuvana. Erityisesti kirkoissa käytettiin lasimaalauksia.
Koristeellista ja korkeaa
Huonekaluissa tuolien selkänojat olivat pystyjä ja korkeita. Selkänojassa saattoi olla myös monimutkaisia koristeleikkauksia. Sisustuksessa käytettiin raskaita penkkejä ja kaappeja sekä raudoitettuja arkkuja. Nämä toimivat myös säilytyskalusteina.
Käytössä oli monia eri puulajeja, mutta niitä ei yleensä käsitelty peittävillä pinnankäsittelyaineilla eikä verhoilukaan ollut yleistä. Penkeillä ja tuoleilla saatettiin käyttää eläinten nahkoja ja taljoja pehmikkeinä ja lämmikkeinä.
Alkuperäisen gotiikan aikana huonekaluilla ei ollut vielä kovin suurta merkitystä ja niitä oli käytössä vain vähän. Koristelu oli sen sijaan runsasta ja yksityiskohtaista.
Tummaa ja jykevää
Nykypäivän goottilaishenkistä sisustusta leimaavat samoin pitkänomaiset linjat ja huonekalujen jykevyys sekä niiden koristelu kaiverruksin. Huonekalut ovat mieluiten puisia ja tummansävyistä puuta. Esimerkiksi tumman punertava mahonki on sekä väriltään että arvokkuudeltaan oiva valinta korostamaan goottityyliä.
Kankaita on vähän ja niissä käytetään luonnonvärejä, beigeä, mustaa ja harmaan eri sävyjä sekä violettia. Muutama kirkas väri mahtuu tehosteeksi joukkoon, mutta hallitsevina pintoina niitä harvoin esiintyy.
Kontrastit ovat voimakkaita. Tekokuitu ja muovi ovat pannassa, ja kokonaisvaikutelman pitäisi olla eleettömän yksinkertainen. Elektroniikka sijoitetaan joskus liukuovien taakse ja johdot kerätään kulkemaan piilossa. Musiikki on kuitenkin niin tärkeässä osassa goottihenkeä, että äänentoistolaitteiden laatuun kiinnitetään kyllä huomiota.
Linnamainen vaikutelma
Sisustuksessa pyritään mielellään linnamaiseen vaikutelmaan jykevine kalusteineen. Tavaraa ja huonekaluja on vähän, esillä on usein vain välttämättömin. Takorauta on puun lisäksi suosittu materiaali.
Pöytiä peittävät pitkät liinat, ja yksiväriset verhot ovat nekin täyspitkät. Taulut ovat mustavalkoista, harkittua grafiikkaa tai mielenkiintoisia valokuvakollaaseja.
Gotiikka oli jo keskiajalla käsityötaidon juhlaa, joten itse tehdyt tekstiilit tai puutyöt ovat nykypäivän goottikodissakin arvossaan. Mitään pikkusievää siellä ei näy, joten esimerkiksi pitsityynyt tai ruusukuvioiset kahvikupit olisivat harvinainen näky.
Teksti: Hanna Myllys
Kuvat: Lehtikuva ja Värisilmä