Tuhannet sidotaan sänkyyn – muistisairaan tarina itkettää

Laki itsemääräämisoikeudesta

Uudella lailla pyrittiin vahvistamaan asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeutta sekä vähentämään rajoitustoimenpiteiden käyttöä. Laki kuitenkin siirtyi seuraavalle hallituskaudelle.

Tällä hetkellä potilaan ja sosiaalihuollon asiakkaan perusoikeuksien rajoittamista koskeva lainsäädäntö on puutteellista eikä vastaa perustuslain tai kansainvälisten sopimusten vaatimuksia.

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden oikeusturvassa on aukkoja, ja henkilöstö joutuu toimimaan käytännön tilanteissa epäselvin valtuuksin.

Lähde: STM

Kallen leski ihmettelee, missä on sairaalahoidon inhimillisyys. Hän uskoo sitomisen nopeuttaneen hänen miehensä Kallen kuolemaa.

– Kalle sanoi, että sitominen on ihmisarvoa alentavaa. Se aiheutti ahdistusta, joka näkyi silmistä ja koko olemuksesta, kertoo vuosi sitten leskeksi jäänyt Liisa Kohonen.

Sairaalan kuntouttavalla osastolla kuntoutukseen kuului potilaan sitominen yöksi sänkyyn ja päiväksi pyörätuoliin. Parkinsonin-taudista ja dementiasta kärsinyttä potilasta ei kuunneltu. Ei myöskään hänen omaisiaan.

– Kallen joutuessa uudestaan sairaalaan pyysimme, että häntä ei sidottaisi. Saimme vastauksen, että Kalle täytyy sitoa, jos hän on rauhaton. Ongelma oli se, että sitominen aiheutti rauhattomuutta. Kerroin tämän ja kysyin, voisiko hän saada sitomisen sijaan rauhoittavaa lääkettä. Lääkitystä ei annettu, koska se pitäisi seuraavana päivänä tokkuraisena ja liikkuminen olisi vaikeaa.

– Mietin, mitä väliä sillä tässä tilanteessa on. Kallea istutettiin kuitenkin pyörätuolissa koko päivän. Eikä hän ollut ainoa. Kuulin käytävältä, kuinka potilaat vastustivat vyöllä sitomista. Eräskin rouva kysyi, eikö tämä ole lainvastaista. Toinen totesi paikan olevan helvetin esikartano.

Vasta neurologi ymmärsi

– Osaston lääkärille puhuminen ei auttanut. Menimme lopulta sairaalan neurologin vastaanotolle. Kalle kertoi, että iltapesulta ei edes päästy kunnolla huoneeseen, kun kolme ihmistä oli häntä sitomassa.

– Itkimme molemmat. Neurologi sanoi, että Kalle pitää kotiuttaa mahdollisimman nopeasti.

– Hoitopaikkaan lähtiessä Kalle aina etsi vanhaa puukkoaan. Kysyessäni, mitä sillä teet, vastaus oli, että nirhaan sen vyön yöllä auki.

– Se oli hirveää ahdistuksen aikaa. Edelleen vuosi mieheni kuoleman jälkeen asia on ahdistavana mielessäni, Liisa Kohonen sanoo.

Epäselvä tilanne

Muistiliiton toiminnanjohtaja Eila Okkoselle tarina on tuttu.

– On tutkittua tietoa, että Suomessa noin 20 000 ihmistä joutuu päivittäin rajoitustoimenpiteiden kohteeksi. Kaikki toimenpiteet eivät kuitenkaan ole sitomista, Okkonen kertoo.

– Tällä hetkellä meillä on liian paljon hoitolaitoksia, joissa käytetään rajoittavia toimenpiteitä. Mikäli laki itsemääräämisoikeudesta olisi voimassa, se karsisi pois räikeimmät tapaukset. Uuden lain tarkoitushan on nimensä mukaisesti vahvistaa potilaan itsemääräämisoikeutta, esimerkiksi kuinka pitkään potilasta voidaan pitää sidottuna tai kuka valvoo kuinka paljon toimenpiteitä tehdään.

Laitonta vai ei?

– Huolestuttavaa, että muistisairaita kohdellaan huonosti. On kuitenkin myös hyviä paikkoja, joissa heitä hoidetaan kunnioittavasti. Tämä on niin kahtiajakoista, Eila Okkonen huokaa.

– Muistisairaita voi hoitaa ilman rajoittavia toimenpiteitä. Täytyy keskustella ja luoda rauhallinen ilmapiiri. Muistisairaiden hoitaminen vaatiikin erityisosaamista.

Entä nainen, joka mietti sairaalassa, onko sitominen lainvastaista. Onko se?

– Siitä ei ole lainsäädäntöä. Laki itsemääräämisoikeudesta pystyisi ainakin rajoittamaan sitomista ja muita rajoittavia toimenpiteitä. Valitettavasti laki siirtyi seuraavalle hallituskaudelle, Eila Okkonen vastaa.