Savuhormi päätettiin valmistaa lekaharkkoratkaisulla. Alunperin suunnitelmissa oli suoraan takan päältä lähtevä kevythormi, mutta se olisi osunut suoraan kattotuoliin. Tässä piippu lähtee lattiapinnasta. Takka sijaitsee huoneen nurkassa.
Kuvissa näkyvän, lekaharkoista tehdyn hormin haitta tiilipiippuun verrattuna on tietysti se, ettei se varaa lämpöä. Vastapainoksi sillä on lukuisia hyviä ominaisuuksia: se on hyvin helppo valmistaa itse, se voidaan tuoda paljon lähemmäs esimerkiksi puurakenteita - etäisyydeksi riittää yksi sentti, kun tiilipiipussa väliin tarvitaan 100 mm palamatonta villaa - ja kun ei tarvi maksimoida lämpöä varaavaa piipun osuutta sisätiloissa, pelti voidaan sijoittaa mukavalle käsittelykorkeudelle. Ei tarvitse hakea jakkaraa alle kun sitä sulkee tai avaa.
Tällainen hormi muodostuu kolmesta osasta: ulommaisena on lekaharkoista muurattava ulkopinta, sisimpänä sisähormi ja niiden välissä putkimainen eriste. Ulkokuori muurataan muurauslaastilla ja sisähormi tulenkestävällä erikoislaastilla.
Tulenkestävään laastiin on aina käytettävä puhtaita välineitä ja puhdasta vettä. Se on sekoitettava hyvissä ajoin ennen työn aloittamista: huolellisen sekoittamisen jälkeen sen on annettava seistä puoli tuntia, minkä jälkeen se sekoitetaan vielä kertaalleen.
Työ on muuten pelkkää latomista, mutta aloitus on mitattava ja sahailtava kappaleet huolellisesti. Takan ja hormin välinen liitoskappale tulee takanvalmistajan antamien ohjeiden mukaiselle korkeudelle lattiasta ja siihen liittyy myös tuhkaluukku - mitat on tarkastettava, kappale asennettava oikealle korkeudelle ja oikeaan asentoon lattiapintaan nähden sekä leikattava sekä sisähormiin (kulmahiomakoneella) että eristeeseen (puukko käy hyvin) aukot vastaaville paikoille. Myös sisähormin pituus määräytyy aloituskorkeuden mukaisesti.
Lattialaatan päälle asetetaan bitumihuopakaistale koko ulkohormin alalle. Sen päälle levitetään noin 1,5 sentin paksuinen kerros muurauslaastia; pannaan ensimmäinen ulkoharkko paikalleen, tarkastetaan sen asento huolellisesti vatupassilla ja koputellaan kumivasaralla oikeaksi. Tämä on työn ehkä hitain osuus; toinen tulee aikanaan pellin kohdalla.
Harkot muurataan toisiinsa noin sentin etenemällä ja vaakasuoruus tarkastetaan joka harkon jälkeen vatupassin avulla. Tässä voitiin käyttää pystysuunnan ohjureina seinään naulattuja rimoja, joiden avulla tuli mukavasti hoidettua myös tuo sentin etäisyys seinästä. Sisäpiipun kappaleet ja eriste sovitellaan vastaavasti paikalleen työn edetessä.
Kun sitten asennetaan pelti paikalleen, ulkokuoreen on jätettävä reilun kokoinen rako pellin vartta varten. Sisäpiippu elää lämmitettäessä; ulkopiippu ei. Jos rako on liian ahdas, varsi saattaa jumiutua paikalleen ja pahimmassa tapauksessa rikkoa piipun rakenteita.