Talon tuleva valtiatar oli korkeimman omakätisesti laatinut laatoitussuunnitelman, joka pani Reiskankin ensin raapimaan päätään. Hyvältä näytti, mutta tuumaamista tässä tulisi työn edetessä riittämään.
Laattojen jakohan on tehtävä sekä pysty- että vaakasuuntaan. Maija oli laskenut sen tarkasti siten, että hanakulmat tulisivat vaakasuorassa olevan 10 x 20 cm laatan puoliväliin. Tällä tavalla laatan leikkaaminen olisi yksinkertaisinta. Tästä lähtökohdasta mitattiin sitten alotusriman oikea korkeus - kaikkein alin laattarivihän asennetaan seinään vasta samalla kertaa lattian laatoituksen kanssa.
Aloitusrima kiertää koko kylpyhuoneen täsmälleen samalla korkeudella ja täsmälleen vaakasuorassa. Tässäkin hyvä alku on ratkaisevan tärkeää. Pienetkin heitot näkyvät pahasti pystysaumoissa.
Koska seinään pitää syntyä tietty kuvio, katsottiin parhaaksi tehdä laatoitus osissa. Tätä puolsi myös se, että välille rakennetaan aikanaan lasitiiliseinä.
Saneerauslaasti sekoitettiin totuttuun tapaan: sekoitus poravispilällä, seisotus ja sen jälkeen vielä nopeasti toinen sekoitus.
Reiska painoi laastin ensiksi tiiviisti seinään leveän hammaslastan sileällä puolella ja kampasi sen jälkeen auki hammastetulla reunalla. Tämän kokoiselle, paksuhkolle seinälaatalle sopiva hampaan koko oli 9 mm. Raidat on hyvä pyrkiä saamaan kunnolla auki, sillä se auttaa kunnon tartunnan syntymistä. Tartunta on tarkastettava ensimmäisen laatan paikalleen panon jälkeen: kun se irrotetaan ja katsotaan selkäpuolta, laastin tulee peittää siitä ainakin 70 - 80 %. Sanottakoon jo nyt, että lattialaatassa tämän täytyy sitten olla 100 %.
