Toimittajan kommentti: Suomi identiteettikriisissä - ja kriisi vain pahenee

Katsoi mihin tahansa, näkymä on yhtä murrosta:

Taloudessa rakenteet ryskyvät. Meillä on hallitus, jolla ei ole ideologiaa. Monesti sitä ihmettelee, miten hallituspuolueen edustaja puhuu kuin olisi oppositiossa.

– Jos jonkun pitää olla rempallaan, olkoon se sitten sisäpolitiikka, sanoi Kekkonen aikoinaan.

Kekkosen idea näkyy enää vain Twitter-nimimerkissä "Sanokaa Urkki vaan".

Kekkosen aateperilliset ovat vieneet ulkopolitiikan taas turuille ja toreille. Goodbye konsensus!

Islannin ilmavalvontakeskustelu on paljastanut, että ulkopolitiikan identiteetti on hakusessa.

Ollaanko ulkopolitiikassakin menty jo pölhöpopulismiin?

Sisäpolitiikassahan populismi alkaa olla jo melkein enemmän sääntö kuin poikkeus. Demarien kuntavaalikampanja oli siitä oiva esimerkki.

Osmo Apunen pohti Aamulehdessä, että staattisempi kylmän sodan vaihe blokkeineen ja suurempine uhkineen oli Suomen identiteettiprojektille helpompi tilanne kuin nykyinen muutosvaihe.

Naulan kantaan. Kylmän sodan aikana ulkopolitiikka oli jatkuvaa selviytymistaistelua.

Natokammo on kylmän sodan perintöjä. Mörköjä nähdään nyt pohjoismaisessa yhteistyössäkin.

Potkut saanut Venäjän asevoimien komentaja Nikolai Makarov varoitteli Suomea nimenomaan pohjoismaisesta yhteistyöstä. Makarovin oppi on näköjään omaksuttu karvoineen päivineen oppositiossa.

Anneli Jäätteenmäki osallistui viikonloppuna Prahassa Naton parlamentaariseen yleiskokoukseen. Jäätteenmäen mielestä pohjoismainen yhteistyö on "tarkoituksenmukaisuussyistä" kaivettu jälleen naftaliinista perustelemaan Islannin ilmavalvontaan osallistumista.

Kyllähän tietenkin Islannin ilmavalvonnasta voidaan sanoa, että siinä on kysymys uudesta avauksesta.

Sekin on totta, että Nato karsii puolustusmenoja rahapulassa – ja myös se, että Nato yrittää keksiä uusia yhteistyömuotoja kustannusten säästämiseksi.

Jne.

Mutta jos haluaa nähdä metsän puilta, jää kysymys, että jos meille ei kelpaa nykymuotoisen Naton lisäksi myöskään pohjoismainen yhteistyö, niin mitä jää jäljelle?

Vastaus on itsenäinen puolustus, johon – kuten on niin monta kertaa todettu – Suomella ei riitä rahat.

Se ei siis ole uskottava vastaus.

Jääteenmäki kirjoittaa omassa blogissaan Uudessa Suomessa, että Nato tuntuu olevan tällä hetkellä jonkinlaisessa identiteettikriisissä.

Aivan ja Suomi myös.

Mistä tämä käpertyminen oman napansa ympärille oikein kumpuaa?

Mistä näitä soineja, kääriäisiä, urpilaisia, jäätteenmäkejä oikein tulee?

Tuloksethan kertovat jo puolestaan – EU-änkyrän maine – YK:n turvallisuusneuvoston nolo tappio...

Mihin leiriin Suomi kuuluu EU:ssa sen jälkeen kun se on menettänyt sen kolmannen A:nsa rahoitusmarkkinoilla?