Tiina halusi keittiöön massiivisen, maalatun lankkulattian. "Talon kaikissa muissa huoneissa on puulattia ja sellainen kuuluukin mielestäni ehdottomasti vanhaan puutaloon. Haluan sen maalattavaksi umpeen, niin kuin ennen vanhaan oli tapana." Keittiössä oli aikaisemmin ikävähkö, vanha muovimatto ja kun se poistettiin, alta paljastui kyllä lankkulattia. Se oli kuitenkin päässyt jo ammoin varsin huonoon kuntoon, joten uusi oli laitettava.
Lattialankku on jykevää, 28 mm paksua ja reilut 13 senttiä leveää tavaraa. Kun se on ympäripontattua, jatkokset voidaan tehdä myös koolauspuiden väliin. Hukkapaloja ei jää edes saunan lämmitykseen... Sydänvapaasta puusta sahattuna se ei kieroile ja puusepänkuivana sen voi asentaa heti kun se on tuotu työmaalle.
Vanhassa lattiassa ilmeni hiukan vinoutta, joten se koolattiin suoraksi. Kun se oli tehty, tarkastettiin seinien kiilaukset – siis se, kuinka erisuuntaisia vastakkaiset seinät ovat keskenään – ja laskettiin lankkujako sen mukaisesti. Kun kiilauksen määrä puolitetaan ja jaetaan tasan laitimmaisille lankuille, lattian vastakkaisiin laitoihin tulee yhtä paljon kavennetut lankut. Jos näin ei tehtäisi ja lattian toiseen reunaan tulisi kapea suikale, se saattaisi myös kaveta olemattomiin, jos viereinen seinä on kovin vino.
Ruuvaus tehtiin urospontin yläreunasta 45 asteen kulmaan ja ruuvina käytettiin 55 mm pituista hobau-ruuvia. Jos koolaukseen olisi käytetty paksumpaa puuta, myös ruuvi olisi valittu hiukan pidemmäksi. Kierteettömän osan pitäisi jäädä kokonaan lankun sisään.
Lankut sopivat hyvin ponttiinsa eikä niitä tarvinnut kuin vähän kädellä avittaa paikalleen laittaessa. Joskus tässä tulee vastaan tiukempi paikka – esimerkiksi jokin ruuvi on saattanut nostaa vähän tikkuja puusta – ja on turvauduttava vasaraan. Silloin vasaran ja lankun välissä on käytettävä lyöntikapulana sopivaa lankunpalaa.
Kun asennetaan luonnonmateriaalilattioita, jokaisen seinän viereen on jätettävä elämisrako. Sen koko riippuu lattian koosta; tällaisessa pienessä huoneessa riittää puoli senttiä. Puuhan elää ilmankosteuden mukaan ja ellei elämisrakoa ole, lattia saattaa pahimmassa tapauksessa nousta keskeltä kaarelle. Ulkonäköön rako ei vaikuta, sillä sehän jää piiloon listan alle.
Lopuksi lattia maalattiin sinisen sävyisellä maalilla. "Tämä on minun käsitykseni vanhan ajan väristä," Tiina totesi. Maalaamisessa edettiin aina kaksi lankkua kerrallaan – kuten seinienkin mallauksessa, levittämisen jälkeen pinta "suoristettiin" pitkin vedoin. Maalaus tehtiin kahteen kertaan: ensimmäistä kertaa varten maalia ohennettiin purkin kyljessä olevan ohjeen mukaisesti 25 % ja kun se oli kuivunut vuorokauden ajan, maalattiin seuraava kerros, jota ohennettiin 5 %.
Lisätietoja:
Lattialankut – UPM Kymmene Wisa Pro: www.upm-kymmene.fi
(JKA 2.11.2007)