Tii, 39, pakeni sairaalasta ja jäi metron alle – selvisi törmäyksestä hengissä, mutta sai vakavat vammat: "Ihme, että edes kävelen"

Maanantaiaamuna 17. päivä kesäkuuta Tii pakeni sairaalasta. Hänet oli siirretty Auroran sairaalasta, jossa hän oli hoidossa ahdistuksen ja masennuksen takia, Haartmanniin, ja hän huomasi, että vessassa oli kaksi ovea.

Hän pääsi toisesta niistä ulos ja pakomatka päättyi Kampin metroaseman raiteille.

– Viimeinen muistikuva on taulu, josta näin kuinka kauan aikaa on seuraavan metron saapumiseen, Tii muistelee.

Törmäyksestä ei muistikuvia

Tiin muistikuvat loppuvat aikataulunäyttöön. Kaikki muu on kerrottu hänelle jälkikäteen. Tii oli mennyt kävelemään metroraiteille ja jäänyt metron alle.

Lue lisää tapauksesta: Metroliikenteen häiriöt pitkittyvät – HSL kehottaa käyttämään muita kulkuvälineitä

Tii ei kuollut törmäyksessä, mutta hän sai vakavia vammoja.

Hänet oli kuljetettu heti teho-osastolle ja sairaalassa selvisi, että Tii oli saanut aivovamman ja lukuisia murtumia ympäri kehoa.

– Kirurgi sanoi, että on ihme, että edes kävelen.

Tii sai myös näkyvät arvet kasvoihin, ja hänen ulkonäkönsä muuttui merkittävästi. Törmäyksessä hän löi pahasti päänsä, josta jäi neurologiset vauriot.

– Ikävintä on, että näen kaksoiskuvia eli kaiken kahtena. Se haittaa arkipäiväistä elämää. Ajan kanssa se saattaa mennä ohi, Tii kertoo.

Lue myös: Hetki joka muutti kaiken: Miio Parkkonen putosi 12 metrin korkeudesta asfalttiin ja säilyi hengissä – "Ei pitäisi olla mahdollista, että kävelen ja puhun"

Tii oli teho-osastolla kuukauden ajan, jonka jälkeen hänet siirrettiin vuodeosastolle. Myöhemmin hänet siirrettiin Laakson sairaalaan neurologiselle kuntoutusosastolle. 

Yhteensä Tii vietti sairaalassa onnettomuuden jälkeen neljä kuukautta. Hän kotiutui viime keskiviikkona.

"Minkä takia menin tekemään näin?"

Tii kertoo, että meni kävelemään metroraiteille omasta halustaan, mutta nykyään hän katuu tekoaan. Hän joutuu elämään onnettomuudessa saatujen vammojen kanssa loppuikänsä.

Hän esimerkiksi näkee kaiken kahtena, mikä haittaa normaalia elämää ja lukemista.

– Kaduttaa ihan hirveästi. Välillä tuntuu, etten jaksaisi ja minkä takia menin tekemään näin? Olin ennen ihan terve, vaikka mielialaongelmia olikin paljon.

Siitä huolimatta Tii ei aio jäädä paikoilleen makaamaan, vaan on suunnitellut opiskelevansa erityisopettajaksi. Hän on onnellinen siitä, että on elossa kaiken jälkeen.

– Kaikesta huolimatta olen jaksanut olla hyvällä tuulella. En ole ollut kauheasti masentunut. Se vähän pelottaakin, milloin se iskee.

Avun saaminen tuntui vaikealta

Metroraiteille meneminen oli harkittu teko eikä hetken päähänpistos. Tii oli kärsinyt jo pidemmän aikaa masennuksesta ja ahdistuksesta. 

Hän kokee, että avun saaminen psyykkisiin ongelmiin oli hankalaa.

– Vähän vaikealta se [avun saaminen] tuntui. Muistan, että se oli vähän rimpuilua, ettei kukaan ottanut ahdistusoireitani vakavasti.

Lue myös: Mielenterveysongelmia ei aina tunnisteta – uusi palvelu madaltaa kynnystä hakea apua: "Ahdistuksenkin tunnistaminen voi olla haastavaa"

– Kyllä sitä hoitoa saa, mutta se pitää hakea. Ihan heti ei kannata masentua, jos oireisiin suhtaudutaan vähättelevästi. Kyllä Suomessa hyvät hoitosysteemit on, kunhan niihin vain pääsee.

Tänä vuonna jo viisi metro-onnettomuutta

Tii Starckin onnettomuus ei ole ainutlaatuinen Suomessa. Viime vuosina metrossa on sattunut henkilövahinkoja Helsingin kaupungin liikennelaitos HKL:n tilastojen mukaan 4–5 kappaletta vuodessa.

Tänä vuonna metro-onnettomuuksia on lokakuuhun mennessä sattunut jo viisi.

Yleensä onnettomuuden taustalla on se, että uhri on itsetuhoisin aikein mennyt ratakiskoille. Osassa tapauksissa taustalla on päihtymystila, jolloin uhri on horjahtanut raiteille. 

Lue myös: Ihminen jäi metron alle Keilaniemessä, loukkaantui vakavasti – metroliikenne pysähtyi hetkeksi

Toimi näin, jos kärsit itsetuhoisista ajatuksista

Maksuton valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää lähes vuorokauden ympäri numerossa 09 2525 0111. Numeroon voi soittaa myös nimettömänä ja numerosta saa apua monella kielellä.

Kriisipuhelimeen voivat soittaa itsemurhaa harkitsevien lisäksi heidän läheisensä. Keskuksesta osataan antaa toimintaohjeita siinä tapauksessa, että läheiset ovat puhuneet itsetuhoisista ajatuksista.

Psykiatrisiin päivystyksiin on mahdollista hakeutua myös paikan päälle, jos päivystys sijaitsee lähistöllä.

Siinä tapauksessa, että lähialueella ei ole psykiatrista päivystystä ja kriisi on akuutti, apua saa myös hätänumerosta 112.

Vaikka omista ajatuksistaan ei haluaisikaan keskustella ammattilaisen kanssa, niistä kannattaa mainita kenelle vain sellaiselle, jolle pystyy puhumaan.