Mikkelinpäivä on arkkienkeli Mikaelin vanha muistopäivä. Mutta kuinka moni tietää, että Mikkelin aattona vietettiin hurjia juhlia?
Mikkelinpäivää on vietetty varhaiskeskiajalta saakka 29.9. syyskuuta. Suomessa päivä siirrettiin liikkuvalle paikalle 29.9. tai sen jälkeiselle sunnuntaille vuonna 1772.
Vuonna 2001 päivää ryhdyttiin juhlimaan kaikkien enkeleiden päivänä. Seurakunnat järjestävät Mikkelinä usein perhemessuja.
Ennen vanhaan
Mikkelinpäivä merkitsi ennen myös sadonkorjuun loppua, lehmät siirrettiin laitumelta navettaan ja paimenet pääsivät jälleen käymään kirkossa. Naiset siirtyivät sisäpuuhiin – Nauriit kuoppaan, ämmät pirttiin.
Mikkelinä pidettiin paljon markkinoita. Mikkeliä vietettiin aattopäivänä lauantaina, jolloin juopottelu ja huvittelu olivat pääasia. Sunnuntaina käytiin sitten kirkossa katumassa.
Mikkelinpäivästä palkolliset pitivät viikon vapaata ennen siirtymistä uuteen taloon. Mikäli vanha työpaikka ei enää kiinnostanut, palkollinen saattoi mennä vapaaehtoisesti julkiseen huutokauppaan etsimään uutta paikkaa.
Pässejä on uhrattu Itä-Suomessa ja Pohjanmaalla, tämä takasi kotieläinten menestyksen. Myös säätä on ennustettu Mikkelin kelistä: Mitä ilma Mikkelinä, sitä sitten Köyriin (1.11).” Jos Mikkelinä on kylmä, kevät tuli varhain. Jos lehemän paska jäätää laitumella ennen Mikkelin päivää, on pitkä ja satteinen syksy.