Nykyisten kalendaaristen vapaapäiviksi luettujen juhlien joukossa on kaksi ei-kirkollista päivää, vappu ja itsenäisyyspäivä.
Alkuaan vappu, toukokuun 1. päivä, oli katolisen pyhimyksen Vapun eli Valpurin muistopäivä, jonka viettoon sekoittui germaanisen kevätjuhlan piirteitä. Suomessa ja naapurissamme Ruotsissa vapusta on tullut sekä akateeminen karnevaalinomainen kansanjuhla että yleinen karnevaalijuhla. Vappuun kuului aikuisilla ylioppilaslakkien käyttöajan (1.5.–30.9.) alkaminen.
Aluksi vappua vietettiin ylioppilaiden juhlapäivänä ja Turun akatemian aikaan 1810–1820-luvulla. 1920-luvun vaiheilla suomalaiset yliopistot siirsivät juhlan uudelleen toukokuun ensimmäiselle päivälle. Työväestön juhlapäiväksi vappu valittiin Pariisin kongressissa 1889.
Säännöllisen vapunpäivänvieton työväenjärjestöt aloittivat Suomessa 1902. Vuodesta 1918 lähtien vappu on ollut monissa maissa palkallinen vapaapäivä. Vuodesta 1979 alkaen vappua on vietetty Suomessa työn juhlana ja virallisena liputuspäivänä.
