Garmisch-Partenkirchen on paikkakunta Saksan etelärajalla Baijerin osavaltiossa. Se sijaitsee Loisach-joen laaksossa Saksan korkeimman vuoren Zugspitzen (2962 m) juurella, 100 km Münchenistä lounaaseen.
Itävallan puolelle vievä tie kulkee Seefeldin kautta Innsbruckiin. Asukkaita Garmisch-Partenkirchenissä on 26 000, mutta se ei silti ole kaupunki. Saksalainen termi Marktgemeinde vastaa suomeksi kauppalaa.
Garmisch ja Partenkirchen olivat alun perin erillisiä vierekkäin sijaitsevia kyliä. Sijainti Alppien yli liikenneväylällä toi alueelle jo keskiajalla vaurautta. Laakso joutui 1200-luvulla Freisingin piispan omistukseen.
Vuonna 1802 piispan alueet liitettiin Baijeriin, josta tuli yhtyneen Saksan valtakunnan osavaltio 1871.
Turismi alueella vilkastui, kun rautatieyhteys Müncheniin valmistui 1889. Rata vuorten yli Innsbruckiin otettiin käyttöön 1912.
Garmisch ja Partenkirchen valittiin vuoden 1936 talviolympiakisojen isänniksi (kesäkisat oli myönnetty Berliinille, ja tuolloin oli tapana, että kesä- ja talvikisat järjestetään samassa maassa).
Kisavalmisteluja tehostaakseen natsihallinto määräsi kylät yhdistettäviksi, mikä tapahtui 1.1.1935.
Alppihiihto oli Garmisch-Partenkirchenissä 1936 ensi kerran olympiaohjelmassa. Kilpailulajina oli vain alppiyhdistetty. Miesten kilpailun voitti Saksan Franz Pfnür ja naisten kilvan Saksan Christl Cranz. Suomen ainoan kultamitalin voitti viestihiihtojoukkue (Sulo Nurmela, Klaes Karppinen, Matti Lähde ja Kalle Jalkanen), vaikka ankkuri Jalkaselta putosi taistelun tiimellyksessä tekohampaat ladun varteen (nehän oli pysähdyttävä poimimaan).
Suomessa Garmisch-Partenkirchen tunnetaan parhaiten uudenvuoden mäkihyppykilpailusta, joka hypättiin ensi kerran jo 1921. Saksan-Itävallan mäkiviikko aloitettiin 1.1.1953.
Suomalaisvoittajat Garmisch-Partenkirchenin mäessä: Aulis Kallakorpi (1955), (1956), (1964), (1965), (1966), (1988 ja 1989) ja (1995 ja 2005).